maanantai 23. marraskuuta 2015

Pysähdy hetkeksi, sulje silmäsi, ja tunne, kuinka ajattelen sinua.


Monet teistä on varmasti huomannu, miten mun postaaminen on viime kuukausina muuttunu verrattuna aiempaan. Postauksia on tullu suunilleen vaan viikon välein, ku joskus muinoin postauksia tuli lähes joka toinen päivä. Myös postausaiheet on ollu viimeaikoina vähä ykspuolisia ja ehkä vähän tylsiäkin jos mietitään mitä ne ennen oli; mielipidetekstejä tai pohdiskelevia kirjoituksia ei pahemmin oo näkyny, oon kirjotellu lähinnä pelkästään pintaraapasuja mun tekemisistä ja kuulumisista tai julkassu kuvausreissuilta kuvia.

Ja se harmittaa mua ihan toden teolla. Jos voisin, kirjottaisin tänne blogiin vaikka joka päivä. Jos voisin, kirjottelisin enemmän pohdiskelevia tekstejä ja mielipiteitä eri asioista. Koska se on se mitä rakastan tehä. Kirjottaminen on juttu, jonka parissa voisin viettää aikaa tunteja ja tunteja, melkein yötä päivää. Mutta ku aina se ei vaan oo valitettavasti mahollista. Ei vaikka kuinka ite haluaisin.



Usein se on aika, joka ei anna mahollisuutta tulla kirjottelemaan teille postauksia, ne velvollisuudet ja tehtävät mitä arkisin pitää hoitaa. Viikonloppusin taas vietän aikaa ystävien ja perheeni kanssa, viikolla ku se läheisten kanssa vietetty aika jää harmittavan vähäseks yhen jos toisenki kiireiden vuoksi. Toisaalta myös, sillonku mulla ois halun lisäksi sitä aikaaki tulla kirjottaan postauksia, tietokone on usein varattu, tässä taloudessa ku on kymmenen muutaki tyyppiä, jotka koneella haluaa käyä.

Mutta on noita suurempiakin asioita, jotka on mun hiljaisuuteen täällä vaikuttanut. Viime aikoina mun elämässä on tapahtunut tosi paljon asioita, jotka on menny blogin eelle, sysännyt sen taka-alalle oottamaan omaa vuoroaan. Läheisen ihmisen menettäminen muutti elämää valtavasti, samoin ku toisen läheisen monta kuukautta kestäneet terveydelliset ongelmat, jotka on osaltaan vaikuttanu meiän kaikkien elämään, välillä vähemmän, välillä enemmän. Toki on tapahtunu myös niitä hyviä ja iloisia asioita, jotka on aikaa vienyt, esimerkiks just perheen ja ystävien kanssa vietetty aika. Oon osittain tietosestikki halunnu vähentää sosiaalisen median käyttöä ja keskittyä enemmän elämiseen rakkaiden ihmisten keskellä ilman että kirjotan jokaikisen asian blogiin tai elän linssin läpi jokasen hetken. Oon halunnu elää hetkessä, nauttia just tästä päivästä ja olla läsnä ihmisille, jotka mun vierellä seisoo.



Oon halunnu antaa itelleni aikaa miettiä ja käyä rauhassa läpi asioita, enkä oo ottanu mitään paineita tästä touhusta. Oon halunnu elää ilman jatkuvaa suoriutumista tai mitään ylimääräsiä velvollisuuksia ja tehtäviä. Ja vaikka se on selvästikki tehny mulle tosi hyvää ja antanu hirveesti voimia ja hyvää oloa elämään, on mulla erityisesti viime päivinä ollu tosi kova kaipuu takasi siihen entiseen bloggaustyyliin, siihen Siniin, joka postaili niin usein ja joka kerkes kirjotella semmosia kilometripostauksia harva se päivä aiheesta ku aiheesta.

Musta tuntuu, että koko blogin taso on oikeen rytisten romahtanu viime aikoina, tunnen, että pystyisin niin paljon parempaankin. Olo on ollu tosi turhautunu, ku oon huomannu kerta toisensa jälkeen, että hups, viime postauksesta on vierähtäny jo viikko. Oon ollu myös välillä tosi tyytymätön postauksiin, en oo kokenu saavani aikaan sellasta jälkeä mitä haluaisin ja kulmat kurtussa oon sitte postauksen lopulta päättäny julkasta, nyrein mielin. (:-D)



Haluaisin löytää sen kultasen keskitien, palata ainakin osittain siihen vanhaan postaustyyliin, mutta säilyttää kuitenki samalla myös tän nykyisen asenteen, että stressiä en tästä hommasta ota, vaan kirjottelen omaan tahtiin, aina ku halua ja aikaa oikeesti riittää. En halua kirjotella postauksia puolihuolimattomasti ja pakolla, koska sillon jälki ei oo koskaan hyvää. En halua kadottaa sitä rentoa otetta ja hyvää fiilistä postaillessa, koska ne on asioita, jotka tekee tästä niin kivaa puuhaa. Haluaisin palata kirjottelemaan taas enemmän mun ajatuksia ja pohdintoja eri asioista, haluaisin pitkästä aikaa päästää mun luovuuteni valloille täällä bloginki puolella ja kirjottaa kirjottaa ja kirjottaa kaikesta taivaan ja maan väliltä.

Ja vaikka viime aikoina oonki melko puoliteholla tätä touhua pyörittäny, täytyy todeta, että kyllä bloggaus edelleenki on mun lempparipuuhat- listan ihan sielä kärkipäässä. Se, että ylipäänsä saan kirjottaa teille, se, että lähetätte mulle toinen toistaan ihanempia kommentteja, se, että saan kehittyä kirjottajana ja valokuvaajana, ne kaikki merkitsee mulle niin valtavasti. Ne antaa mulle tosi paljon.



Niin, ei mulla sen kummempaa tälläkertaa ollutkaan. Halusin vaan sanoa sen teille, että täällä mää edelleen oon, innokkaana bloggaajana, vaikkei viime aikoina ehkä siltä oo niin kovasti näyttäny tai tuntunukkaan. Elämässä tapahtuneet suuret muutokset vei blogin musta kauemmaksi, osittain pois mun ulottuvilta, mutta pikkuhiljaa palataan takasi normaaliin arkeen ja mahollisuuet blogin päivittämiseen kasvaa päivä päivältä. Ja vaikka tästä eteenpäinkään en joka toinen päivä täällä höpöttelis, haluan sanoa, että silti teen tätä suurella sydämmellä ja tää on mulle tärkeetä. Aina ei oo mahollisuutta postailla niin tiheään, mutta sitäkin tärkeemmältä ja paremmalta tuntuu kun sitte pitkästä aikaa tänne kirjottelemaan ehdin ja pääsen. 

Mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja katotaan mihin tää homma kehittyy. Ainaki just nyt nään, että mun blogilla on vielä tulevaisuutta, tykkään tästä puuhasta niin. Toivottavasti tekin jaksatte mun matkassa pysyä ja haluatte jatkossakin lukea mun höpötyksiä, huolimatta siitä, että viime aikoina oon joutunu kovin tätä blogia laiminlyömään. Kiitos teille, ootte huippuja. :-)


15 kommenttia:

  1. Just niin, rennolla asenteella :) Mää tykkään paljo sun blogista ja kehityksen huomaa!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Voi miten samoja mietteitä täällä aina sillon tällön! Välillä tulee niitä neljän-viiden päivän taukoja (mulle pitkä aika xd) mutta ei se haittaa, pitää yrittää olla stressaamatta. Tällä hetkellä tosin tulee toosi pitkä tauko kun päätin pistää koko blogin tauolle (luitkin ehkä jo sen postauksen), mutta noin niinkun yleensä. Syy siihen miks vaan tauko on sama kun sulla, että tää on vaan niin tärkeeks tullu ja jotenkin jo elämäntapa ettei osaa ajatella kokonaan lopettamista.
    Kyllä se tästä selkiää (toivon mukaan) ♥
    Sä osaat kirjottaa tosi hyvin ja oot aivan ihana. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon Noora ♥ Niimpä, tärkeintä on, ettei ala stressaamaan omasta blogista liikaa, koska sillon siitä tulee vaan enemmän ja enemmän pakkopullaa ja ahdistavaa, eikä postailu tunnu enään kivalta ollenkaan. Ja hei ainaki mää ymmärrän todellaki, miks piät tauon, ja luulen, että se tekee sulle hyvää, ihan niinku mullekki teki sillon kesällä. :')

      Tsemppiä niin paljo ja palaat sitte vasta ku hyvälle tuntuu! Ei kannata kiirehtiä lukijoiden takia, kyllä me jaksetaan sua oottaa. :-)

      Poista
  4. Et ole ainoa joka on tuollaisia ajatuksia miettinyt monta kertaa. Mutta se, että blogi on mulle yks mieleinen harrastus ja mä teen postauksia siinä tahdissa missä jaksan ja haluan. Tai ei kukaan voi pakottaa sua tekemään jossakin tietyssä järjestyksessä ja tietyn väliajoin. Blogi on jokaselle se oma juttu ja sitä voi harrastaa niinkuin itse haluaa. Eriasia, jos se olisi se olisi työ!
    Mutta niinku sanoit ni tekee postauksia ihan rennosti ilman mitään paineita! Hyvin osaat pukee ajatukset sanoiksi!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, ihan totta puhut. Jokaisen blogi on omanlaisensa, toiset postailee joka päivä, toiset kerran kuussa, ja se on musta ihan ok. :-) Eniten blogi antaa, ku tekee postauksia omalla tyylillä turhia stressaamatta. Just jos blogia pitäs työkseen, niin ois se eri asia, mutta tälleen harrastuksena niin postaustiheydellä tai tyylillä ei oo niin väliä, saa tehä aivan mitä ite haluaa.

      Kiitos paljo sulle ihanasta kommentista! <3

      Poista
  5. Vaikutat ihanalta tytöltä, pysythän aina tommoisena! Ja tiiätkö mitä? Sun ei tarvi selitellä kenellekään sun tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, teet vaan niin kuin susta itestä aina parhaalta tuntuu. Kirjoitat, kun voit ja haluat. Olet hiljaa, kun siltä tuntuu. Se on oikeasti aivan ok. :-) Ja sillä tavalla sun blogi parhaiten pysyy tämmösenä aitona, niinku sä varmasti haluatkin, eikä homma mene väkisin yrittämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti, kiitos! <3 Niimpä, oon huomannu sen, että jos väkisin yrittää, ei se jälki oo hyvää ja itellekkään ei jää hyvä maku suuhun kirjottelusta.

      Toki mua harmittaa se, että postauksia ei tuu nykyään kovin usein, vaikka sitä haluaisinki, mutta mieluummin jatkanki tälleen, että en kiireessä huolimattomasti käy jotain raapustamassa, vaan postailen sillon ku oikeesti on aikaa ja halua siihen. :-)

      Poista
  6. Mä oon ainaki oikee katellu että miten hyvin sä jaksat postailla! Vaikka niitä postauksia ei ihan joka toinen päivä tuukkaan nii kerran pari viikossaki on jo tosi kiva juttu :) Postailet sillon ku tuntuu siltä ja on aikaa, ei tästä hommasta mitään pakkopullaa saa tehä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla, että oot tota mieltä! <3 :) Jep, pitää tosiaanki vaan ottaa rennosti ja postata aina ku siltä tuntuu ja aikaa on, niin tää saa pysyä miellyttävänä ja rakkaana harrastuksena. :-)

      Poista
  7. kaunis teksti Sini<3 sie vaikutat kyllä ihan oikeasti, niin aidon ihanalta ja huolehtivaiselta ihmiseltä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos paljon Paula!! <3 Ihana olet. :')

      Poista
  8. Mulla itellä on nyt hävinny postausinto niin kuin tuhka tuuleen. Aika paljon harmittaa, kun en oo moneen kuukauteen yhtäkkiä kirjotellu, mutta en jaksa ottaa siitä sen kummempia paineita. Teen sitä silloin, kun tuntuu sille. :) Musta on oikein arvostettavaa kuinka hyvin jaksat postailla. Älä ota mitään stressiä tästä, omien tuntemustesi ja voimavarojen mukaan kirjoittelet. :) Mun mielestä on tosi kiva, kun jaksat aina tuoda ajatuksiasi niin syvällisesti esille, se on vahvuus, oo siitä ylpeä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon ihana ystäväni kommentista <3 Tosi harmi kuulla, että sun postausinto on teillä tietämättömillä! :-( Mutta ei kannatakkaan alkaa ressaamaan sitä sen enempää, sitte jos ja kun se into palaa niin sitten tuut takasi kirjottelemaan. :-) Me jaksetaan kyllä oottaa.

      Kiitos vielä paljon ihana, kauniita sanoja. <3 :)

      Poista

Kiitos kommentista!❤