Tiiättekö, just nyt tän tytön pitäis istua reippaana yläasteen luokkahuoneessa opettamassa ja neuvomassa oppilaita, niin, ois pitänyt olla itse asiassa jo tiistaista lähtien. Mutta arvatkaapa oonko? - Jepp, eheen ole. Nyyyh. Mun pääsiäinen suju tosi mukavissa merkeissä ihanien ystävien seurassa ja olin oikeen energiaa täynnä ja innosta pinkeänä valmistautumassa tulevaan parin viikon työkoitokseen. "Tätä on niin ootettu, jes!". Vaan tällä kertaa taisin iloita vähän liian aikasin. Joku vuosisadan kuumetauti nimittäin päätti valita just mut uhrikseen ja tässä sitä edelleen kärsitään, hyvä kun just ja just edes hengissä, hah, ainakin sen kaltanen tää olo itellä on!
Mulla alko jo lauantaina tulemaan ekat oireet, mutta sillon ajattelin vielä, että oon kai vaan palelluttanut itteni vähän tuolla pääsiäisen vietossa. Sunnuntaina olo alkokin kuitenkin pahenemaan ihan tosi paljon ja oonkin ollut nää viimeset viisi päivää ihan täysin sänkypotilaana. Tiiä sitten onko tää jotain influenssaa, keuhkokuumetta vai mitä, mutta en kyllä muista millon viimeksi ois ollu yhtä raju tauti päällä. Mulla ei oo todellakaan usein kuumetta ja jos onkin niin ei kovin korkeaa, mutta nyt kuume nousi heti sinne lähes 40 asteeseen ja toi mukanaan aivan järjettömän pääkivun (ihan valehtelematta semmosen, että edes silmiä ei voinut oikeen pitää auki kun sattu niin kovasti, puhumattakaan, että ois voinut lukea, olla puhelimella tai tehä mitään muutakaan), ankaran yskän, kurkkukivun, nuhan ja kaikinpuolin voimattoman ja heikon olon, joka on pakottanut makaamaan sängyn pohjalla päivästä toiseen, kun voimia ei vaan oo pystyssä olemiseen ollut ollenkaan. Yleiskunto on siis ollut aivan surkea näinä viime päivinä, eikä vieläkään meinaa jalat kannatella sen vertaa että pystyis muutamaa minuuttia pidempään pystyssä käyä. Onneks kuume näyttää vihdoin hellittäneen, mutta olo on muuten vielä kovin toipilas.
Ei siis mikään maailman paras arkeenpaluu, vai mitä? :'D Minä kun olin niin innoissani oottanut ties kuin kauan näitä sijaisuusviikkoja, eikä viime sairastelustakaan kyllä ollut liian kauaa kulunut.. Mutta suunnitelmat muuttuu, eikä elämä mee aina just niinku ite haluais, se vaan täytyy hyväksyä. Sitä paitsi jotain positiivista tästäkin asiasta kuitenkin löytyy, nimittäin mulle luvattiin, että saan toivuttuani tulla kuitenkin tekeen tän sijaisuuden loppuun, eli tätä hommaa ei siis anneta kellekkään muulle vaan joku harjottelija vaan paikkaa mua siihen asti, kunnes ite pystyn tulemaan töihin. Huomiseksi mää en varmasti vielä työkunnossa oo, mutta vahva usko on, että maanantaina pääsisin vihdoin tämän sijaisuuden alottamaan ja hei ehtisinhän mää sitte kuitenki tehä kokonaisen viikon näitä juttuja ja sekin ois jo niin paljon parempi ku ei mitään. Nyt vaan siis kaikki peukut pystyyn, että pikkuhiljaa pääsisin taas jaloilleni ja saisin edes ensviikon työkuviot hoidettua suunnitelmien mukaisesti.
Mutta entä miten teiän viikko on sujunut? Ootteko pysyny terveenä vai onko siellä kenties mun kohtalotovereita? :-D