tiistai 22. joulukuuta 2015

Vuosi 2015




Jälleen vuoden lähestyessä loppuaan ois aika koota vähä kulunutta vuotta yhteen, tälläkertaa vuotta 2015. Hui, ihan pian ollaan jo vuodessa 2016, mihintääaikaoikeenkatoaa.. Vuosi 2015 on vuosi, jolloin tapahtu niin paljon, mutta joka kuitenki vierähti niin nopeesti ohi. Ihan yhessä hujauksessa. 

Ja tässä sitä nyt taas ollaan, kera monien uusien kokemusten. Vaikka tästä menneestä vuodesta löytyy yhtäläisyyksiä aiempiinki vuosiin, on tullut kuitenkin myös koettua, opittua, nähtyä, kuultua... paljon uuttakin. Ja musta vahvasti tuntuu, että tää kulunu vuosi tulee jäämään erityisen hyvin mun mieleen tapahtumarikkautensa ja monien mieleenpainuvien asioidensa vuoksi.



Vuodelle 2015 oli paras mahollinen alku, nimittäin 1.1.2015 musta tuli ekaa kertaa täti, aivan vallottavalle pikkuprinsessalle. Pian tää neiti onki ollu jo vuoden meitä ilahuttamassa ja voin sanoa, että tää rakkaus ja kiintymys tuota pientä kohtaan on aivan mahottoman suurta. Se valloittava hymy ja iloinen jokellus, se touhukas ilme ku typy lähtee viuhtomaan eteenpäin, teiänki sydämet niiiiin sulais jos pääsisitte viettämään tän tyypin kanssa aikaa!  

Ihanan alun jälkeen elämä jatkoki kulkuaan oikeen mallikkaasti. Uusia ihmisiä alko ilmestymään mun elämään yks toisensa jälkeen. Vaikka joidenkin ihmisten kanssa ollaan tämän vuoden aikana etäännytty ja jokunen poistunu kokonaanki mun elämästä, koen, että nekin ihmiset joiden kanssa en nykyään enää paljon tekemisissä oo, ovat osaltaan tuoneet mun elämään paljon hyvää, he on antaneet, opettaneet ja kasvattaneet mua paljon, sekä oon saanu paljon ihania muistoja heiän ansiostaan. Ne saadut asiat säilyy aina, vaikka joidenkin kanssa tiet onki erkaantuneet. Arvostan tosi paljon sitä yhessä vietettyä aikaa ja kaikkea mitä ollaan yhessä koettu. Jokainen ihmissuhde antaa paljon ja opettaa uusia asioita. Tänäkin vuonna saan olla kiitollinen siitä, että mun ympärillä on ollu niin mahtavia ihmisiä, ja että oon saanu tutustua useisiin upeisiin ihmisiin ja monet aiemmatki ystävyyssuhteet on vahvistunu vuoden kuluessa tosi paljon.

Jotenki tänä vuonna mulle on valaistunu erityisen selvästi se, että koskaan, ikinä, milloinkaan ei saa tuomita ketään tyyppiä vaan sen ensivaikutelman perusteella. Jos niin oisin aina tehny, puuttuis mun elämästä useita sairaan huippuja tyyppejä. Oon siis oppinu erityisen hyvin sen, että jokaikiselle täytyy antaa mahollisuus ja ettei tyyppejä saa tuomita sen ensivaikutelman vuoksi. Jokaisesta paljastuu uusia puolia kuhan vaan vähän viittii tutustua paremmin. Annetaan kaikille mahollisuus näyttää millasia oikeesti on, joohan? 



 Alkuvuoden huolettomuuden jälkeen elämää tulivat yllättäin varjostamaan läheisten sairastumiset ja rakkaan ihmisen menettäminen. Alkuvuodesta lähtien sairaalavierailut tulivat erittäin tutuksi, lähes puolenvuoden ajaksi. Jatkuva menettämisen pelko ja huoli toisen voinnista veivät paljon voimia ja hankaloittivat normaalia arkea. Takaraivossa kolkutti päivästä toiseen se karu tosiasia, että toiseen sattuu ja kovasti ja voi olla, että jo pian joudutaan hänestä irti päästämään.

Ja vaikka meillä kaikilla oli tiedossa se, että millon vaan voi olla tän meiän rakkaan aika lähteä, ei se lopulta helpottanu asian kohtaamista lainkaan. Kuolema tuli suurena järkytyksenä ja shokkina, ja seuraavat päivät ja viikotkin oli melkosen sumun peitossa tarpomista. Pikkuhiljaa elämästä sai kuitenki taas paremmin kiinni ja vaikka ikävä on edelleenki tosi suurta ja vaikken vieläkään ihan täysin oo koko asiaa kyenny sisäistämään niin nyt on jo paljon levollisempi olo ja tunnen, että nyt mummulla on hyvä olla eikä kivut enää vaivaa.

Oon edelleenki niin kiitollinen mun ystäville ja perheelle, joiden avulla sitä jakso niinä huonoinaki päivinä punnertaa eteenpäin ja joiden kanssa pystyin keskustelemaan mummusta ja hänen kuolemaansa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Puhuminen helpotti huomattavasti asian käsittelyä ja hyväksymistä, samoinku kirjottaminen. Oon ilonen, että mulla on ollu mahollisuus käyä pikkuhiljaa koko asiaa läpi ja oon löytäny ne omat keinoni päästä tuosta asiasta yli. Kaikista toimivin keino on kuitenki aika. Aika parantaa haavat, niinhän se menee. Näin lähes 4 kuukauden jälkeen suru ei enää oo päivittäin läsnä, ja voin muistella mummua hymyssäsuinkin ilman surun kyyneleitä.



Muidenkin läheisten terveyshuolet ovat onneksi näin loppuvuodesta vihdoin täysin takanapäin, ja arki sujuu taas entiseen malliinsa. Just nyt normaali arkiki tuntuu vaan niin hyvältä. Ei enään päiviä toisensa jälkeen sairaalassa, ei enään jatkuvaa pelkoa siitä miten toinen voi. Kaikki on hyvin. Elämä hymyilee, ja just niistä pienistä, mutta arvokkaista, asioista muodostuu elämän tähtihetket. Lämmin halaus, illanvietto ystävien kanssa, päivä koko perheen kanssa, rakkaan ihmisen kaunis&koskettava viesti, kävelyretki metsässä, kauniin tähtitaivaan katsominen..

Tää vuosi on opettanut ja vahvistanut mua tosi paljon. Oon käynyt läpi kipeitäkin asioita, mutta täytyy sanoa, että vaikka ne toki satuttaa ja tuntuu pahalta, on ne oikeesti opettanu ja kasvattanu mua ihan valtavasti. Ja vahvistanut. Ne on auttanu arvostamaan entistäkin enemmän läheisiä, ystäviä, elämää ylipäätänsä. Niitä pieniäkin asioita, joita ei aina muista arvostaa. Haluan olla jatkossakin avoimin mielin, valmiina ottamaan vastaan uusia haasteita ja kokemuksia, valmiina elämään täysillä ja nauttimaan elämästä.

Oon kasvanu ihmisenä tosi paljon tänä vuonna. Oon ottanu rohkeasti askelia eteenpäin, tuntemattomaanki. Ja oon ylpeä siitä.



Ennenkaikkea tää vuosi on opettanu mua elämään hetkessä. Päästämään irti menneistä ja jättämään tulevaisuudessa elämisen ja siitä murehtimisen pois. Vaikka välillä on menty tukka putkella eteenpäin, suoritettu suorittamisen jälkeen, toisinaan liikaakin, oon kuitenki muistanu pysähtyäkin, kaiken kiireen ja touhun keskelläkin. Välillä oon pistäny kaiken muun syrjään ja ollu vaan. Kuunnellu itteäni ja tehny asioita, joista oikeesti pidän. 

Tää vuosi on myös näyttänyt mulle sen, kuin valtava on oman asenteen merkitys elämässä. Kukaan ei voi valita niitä vaikeuksia tai vastoinkäymisiä, mitä elämässään kohtaa, mutta jokainen voi päättää selviävänsä niistä tai toisaalta luovuttaa ja jättää leikin kesken. Hyvällä asenteella pääsee jo tosi pitkälle, sama mitä eteen tuleekaan. Mää arvostan niin paljo tyyppejä, jotka jaksaa hyvällä asenteella taivaltaa tätä elämää päivästä toiseen. Mitä tahansa kohtaavatkaan. Elämä maistuu paljo makeammalle ku muistaa mennä eteenpäin hyvällä asenteella.

Niin, ja yks asia, jonka oon jälleen tämänkin vuoden aikana huomannu, on se, kuinka suuri voima hymyllä ja naurulla on. Ja huumorilla. Kuinka paljo se rentouttaa ja tuo hyvää mieltä. Rakastan sitä, ku ihmiset hymyilee. Se on musta niin kaunista. Jokaikinen hymy. Nauru. Jos itellä sattuu oleen huono päivä, niin voi että miten paljo  yks hymy voi päivää parantaa. Kiitos hymyistänne siis! Toivon, että ensvuonna mulla on yhtä paljon aihetta hymyyn ja nauruun ku tänä vuonna. <3



Oon tän vuoden aikana ylittäny itteni moneen otteeseen, tehny asioita joista haaveilin, mutta joita en aiemmin ollu uskaltanu toteuttaa. Oon poistunu mukavuusalueeltani, jotta rohkaistuisin ja voisin kokea uusia asioita. Oon oppinu tuntemaan itteäni vieläkin paremmin, hyväksynyt sen, ettei aina tarvi kaikessa onnistua niin hyvin. Oon oppinu sen, että kun parhaansa yrittää, niin se riittää. Olipa tilanne mikä tahansa. Oon ymmärtäny sen, että jokainen ihminen on just omana ittenään niin epätäydellisen täydellinen, virheineen ja vikoineenkin. Myös minä. 

Oon tajunnu, että jokainen ihminen on eniten edukseen saadessaan olla omana itsenään, tarvihtematta esittää ketään tai mitään. Oon tajunnu, että se ei haittaa, vaikka oonki usein vähän ujo, vaikka jännitänkin paljon esiintymistä, vaikka stressaankin tosi paljon asioita, vaikka oonkin herkkä, vaikka pohdiskelenki joskus liikaaki. Koska kaikki nuo on mun ominaisuuksia, ja vasta niiden kanssa oon minä, oma itteni. Ja sillon oon just hyvä. 


Kaikenkaikkiaan tästä kuluneesta vuodesta jäi siis hyvä maku suuhun: paljon tuli koettua ja opittua, ja vuoden aikana ehti tapahtua vaikka ja mitä. Oli iloja, oli suruja, mutta kaikesta selvittiin, hyvällä asenteella. Tästä on hyvä suunnata kohti uutta vuotta ja uusia kujeita!

18 kommenttia:

  1. Voisini miten ikävä tuli kun luin tän! Tästä huokuu onnellisuus ja se ilonen asenne elämään jonka omistat.❤️
    Noi kaikki pitää niin paikkansa. Kun on oikea asenne, niin kaikesta selviää ajan kanssa.
    Esim. nukahin äske 1.5 tunniks sohvalle vaikkei mun pitäny nukkua ollenkaa ja nyt on ihan pökkerö olo (syy miks en haluis nukkuu päikkäreitä), mutta on tässä vielä muutama tuntia aikaa tehä tän päivän hommia. :) ei koko päivä kaadu tuohon, vaikka helposti niin aattelee kun menee kaikki suunnitelmat uusiks xd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, mullakin on sua tosi ikävä! <3 Voi miten kauniita sanoja sulta, kiitos paljon!!:') Ja tuo on kyllä totta, että hyvällä asenteella tommosestaki jutusta selviää hyvin mitä sulle kävi, ei muutaku uudet suunnitelmat vaan kehiin vanhojen tilalle! :-D

      Poista
  2. Oot kyllä niin uskomattoman hyvä kirjottamaan! Osaat jotenki kirjottaa ajatukset sanoiksi niin hyvin ja jälleen ihana postaus <3

    VastaaPoista
  3. Niii karkas kesken toi ( vaikka oliki tosi pitkä xd) että väsymys meinaa vissii iskee ko noin pitkäks aikaa nukahin, mutta onneks on loma! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ei haittaa ollenkaan vaikka oliki pitkä, just kiva lukea pitkiäki kommentteja! Mutta jep, onneks nyt on loma nii saa nukkua niin paljoko haluaa eikä tarvi koulussa ahertaa! :-D

      Poista
  4. Oi miten ihanat hiukset sulla!♥

    ♥ jeannays.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Ihanasti kerroit sun vuodesta! Tosi kiva tämä postaus!♥ Tietkö kuinka ikävä mulle tuli sua, pitäs jutella tässä jokupäivä vähän kuulumisia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju! <3 :) Mulla on kuules myös kova ikävä, todellakin pitäis vaihtaa ihan kunnolla taas kuulumisia!

      Poista
  6. Ystävä. Aivan ihana postaus. Oon niin kiitollinen, että mulla on just sun kaltainen, aurinkoinen ja älyttömän rakas ihminen elämässä.<3 Oon susta ylpeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enni!<3<3 Kiitos paljon! Oon susta myös tosi kiitollinen ja ylpeä.<3

      Poista
  7. Hienosti kiteytetty vuosi yhteen postaukseen, kirjotat tosi hyvin! Harmi kuulla noista ikävistä asioista, mutta onneksi vuoteesi on mahtunut sitäkin enemmän hyviä juttuja ja hienoja oivalluksia :) Kaikki on tosiaan täydellisiä just sellasina kun on, ei pieni ujous tai esiintymisjännitys sitä muuta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Milla!! :) Jep, onneksi noiden huonojen asioiden lisäksi vuoteen on mahtunut paljon hyvääkin. :) Ja tottahan tuo on, jokainen on täydellinen semmosenaan, kaikkien ominaisuuksiensa kanssa.

      Poista
  8. Ihania kuvia ja voi että kirjoitat ihanasti. <3

    VastaaPoista
  9. vähä ihana postaus♥ kaikkia oot kokenu, raskaitaki asioita mut kaikista oot myös selvinny. haleja ystäväiseni ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Laura, oot kyllä niin ihana.♥♥ haleja sinne takasin!! Ja oikeen hyvää uutta vuotta sulle! :')

      Poista

Kiitos kommentista!❤