maanantai 10. kesäkuuta 2019

Yhden aikakauden loppu

Tänään on tullut aika sulkea jälleen yksi ovi elämässäni ja jatkaa matkaa kohti uusia tuulia, uusia haasteita ja unelmia. Niin rakkaaksi ja tärkeäksi kun tämä blogi on itselleni tullutkin näiden kuluneiden vuosien aikana, on musta jo jonkin aikaa tuntunut, että tämä aikakausi on nyt tullut osaltani päätökseen. Yli kuusi vuotta on blogini kulkenut matkassani ja ollut tosi suuri osa elämääni. Vuosien varrella se on hioutunut osaksi identiteettiäni, minua. Se on kulkenut kanssani käsi kädessä koko nuoruuteni ja kulkenut matkassa läpi kivikkoisimpienkin polkujen. Tätä hommaa tehdessäni olen tutustunut niin moniin uskomattoman ihaniin ihmisiin, joista useita saan kutsua nykyään ystävikseni. Olen näiden vuosien varrella saanut hurjasti ihania kommentteja ja rakentavaa palautetta niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin, käynyt lukuisia antoisia keskusteluja muiden bloggaajien ja lukijoiden kanssa, kehittynyt paremmaksi bloggaajaksi ja rakastunut päivä päivältä enemmän kirjoittamiseen.

Eikä se rakkaus kirjoittamista kohtaan ole mihinkään kadonnut. Se on itse asiassa viime vuosien aikana vain kasvattanut rooliaan elämässäni ja mulla onkin monia haaveita ja unelmia sillä saralla. Tämä päätökseni ei myöskään johdu siitä, etteikö blogin pitäminen olisi enään mukavaa tai että motivaatiota sitä kohtaan olisi tyystin kadonnut. Oikeastaan salaa jopa toivoisin, että voisin jatkaa tätä hommaa niin kuin aina ennenkin. Kaipaan sitä flow-tilaa, jonka usein saavutin, kun yömyöhään kirjoittelin syvimpiä pohdintojani teille tai kun sain uusia ideoita tuleviin teksteihin ja kuvausreissuihin. Kaipaan niitä keskusteluja kanssanne ja sitä iloa, mitä sain, kun luin teidän ihania kommenttejanne. 




Mutta samaan aikaan en voi kieltää itseltäni sitä tosiasiaa, etteikö jokin olisi muuttunut. Minä olen muuttunut. Niin pitkään kuljin blogini kanssa käsi kädessä samaan suuntaan, yhteisiä polkuja taivaltaen, kunnes tuli aika, kun nämä polut alkoivatkin risteytyä ja tunsin, miten lähdettiin joka hetki kulkemaan vähän kauemmaksi toisistamme, aina vähän enemmän eri teille. Koen, että jollakin tapaa kasvoin ajan kuluessa tästä hommasta erilleen. Enää tekstien julkaiseminen tai blogin kanssa puuhastelu ei tunnu samalla tavalla luontevalta kuin ennen. En koe, että se on enää sillä tavalla osa identiteettiäni ja minua, mitä se oli aikaisemmin. Hauskaa ja mukavaa tämä olisi ihan varmasti edelleen, mutta se sisäinen palo on sammunut ja ilman sitä tuntuu väärältä jatkaa. Oon alusta asti päättänyt tehdä tätä omien fiilisten ohjaamana, ja oon luvannut itselleni, että silloin en kirjoita, jos se ei tunnu hyvältä tai tuu sillä tavalla automaattisesti, ilman ajatusta siitä, että väkisin täytyy jotain saada aikaan. 

Meni paljon aikaa, ennen kuin halusin myöntää itselleni tämän muutoksen. Pitkään yritin vain sytyttää sen palon takaisin tätä hommaa kohtaan ja oikeasti hyvin useinkin ajattelin, miten pitäisi tulla taas kirjoittamaan uutta tekstiä ja alkaa muutenkin kirjoittelemaan aktiivisemmin blogiin. Tuntui niin tyhjältä ajatella elämää ilman blogia. Rehellisesti sanottuna tuntuu vähän vieläkin. En edes muista selkeästi sitä aikaa, milloin en oo vielä kirjoittanut blogia. Ajatus blogin poistamisesta tai edes piilottamisesta oli ja yhä on pelottava. Kenelle sitten jaan ajatuksiani ja kuviani? Alkaako mua heti kaduttamaan, kun olen tämän kaiken hävittänyt? Tuntuu helpommalta ripustautua vain vanhaan ja toivoa, että se sama tunne palaa vielä, kun tarpeeksi kovasti yrittää. Mutta tänään sain vihdoin tarpeeksi rohkeutta tulla toteuttamaan tämän jo niin kauan mielessä pyörineen päätöksen. Ymmärsin, että kun sydän ei oo täysillä tässä hommassa enää mukana, ei oo järkeä jatkaa tällä tavalla ihan puoliteholla ja vähän ehkä omasta paineesta. Se menis niin helposti suorittamiseksi ja viimeistään siinä vaiheessa kaikki ilo ja rentous katoaa koko hommasta. Onneksi ne muistot ei koskaan mun mielestä katoa ja jos joskus mieli taas halajaakin blogien maailmaan, on reitti takaisin tuttu. 



Vaikka blogin kirjoittaminen ei ookkaan enää hetkeen tuntunut samalta kuin ennen ja vaikka se mun kohdalla onkin muuttanut muotoaan tässä vuosien varrella paljon, ei mua kaduta tippaakaan, että silloin nuorena tyttösenä päätin tämän blogin perustaa. Se päätös mahdollisti mulle hurjan hienon matkan, joka sisälsi lukuisia onnistumisen ja ilon hetkiä ja antoi mulle paljon enemmän, mitä olisin koskaan osannut arvata saavani. Ja suuri kiitos kuuluu siitä teille, lukijoille. Kiitos, kun ootte jaksaneet lukea niin uskollisesti mun postauksia, aina silloinkin kun edellisestä oli vierähtänyt luvattoman kauan aikaa. Kiitos, kun ootte jaksaneet kommentoida ja keskustella mun kanssa ja sanoneet minusta ja tästä blogista niin ihania asioita, että joka kerta niihin palatessa mulle tulee aivan hullun kiitollinen ja hyvä mieli. Kiitos, kun ootte olleet. 

Viime postauksesta on (jo tuttuun tapaan, heh :-D) vierähtänyt muutama tovi, joten voisin päivitellä teille vielä viimeiset kuulumiset täällä blogin puolella, ennen kuin jatkan elämää eteenpäin ilman blogia. Ensimmäinen yliopistovuosi taputeltiin mun osalta pakettiin pari viikkoa sitten ja olo on ensisyksyä ajatellen luottavainen. Opettajahaaveen toteutuminen lähestyy ja konkretisoituu joka päivä ja tää ensimmäinen vuosi toi varmuutta ja uskoa siihen, että oon oikeasti oikealla alalla ja minusta todella on opettajaksi. Koulun loputtua ehdin käymään viikon reissun kotikotona ennen kuin kesätyöt kutsuivat. Teki niin hyvää nähdä pitkästä aikaa perhettä ja nauttia heidän seurastaan ilman, että täytyi huolehtia koulujutuista tai juosta koko reissun ajan pää kolmantena jalkana hoitamassa asioita. Toki hommaa riitti kotona, koska lauantaina vietettiin veljen yojuhlat, mutta yhdessä tekemällä saatiin ihanat juhlat järkättyä. Niin paljon rakkaita ihmisiä ja ihania kohtaamisia piti tuo päivä sisällään. Juhlien jälkeen koitti arki ja nyt on jo toinen työviikko alkamassa. Vietän siis tämän kesän Joensuussa kesätöitä tehden ja myöhemmin elokuussa myös vähän lomaillen. Joensuukesä on ainaki toistaiseksi maistunut oikeen hyvältä, kiitos tänne jääneiden ystävien, ihan mahtavien säiden ja muutenkin aktiivisen elämän. Se aika, mikä on töiltä jäänyt, on mennyt pitkälti pihapeleissä, rannalla ja piknikeillä. Nautin, niin nautin. Loppukesästäkin on lisää uusia tuulia tulossa, kun muutan asumaan uuteen asuntoon ja saan kämppiksiksi mun neljä aivan ihanaa ja tärkeää ystävää. Täällä on siis kaikki hyvin. 

Toivon, että elämällä on tarjota mulle jatkossakin uusia, yhtä mahtavia, mahdollisuuksia ja kokemuksia. Vaikka olo on myös haikea ja on vaikeaa päästää irti näin tärkeästä asiasta, päällimmäisenä mulla on mielessä kiitollisuus ja onni siitä, mitä kaikkea hienoa oon saanut blogin kautta näiden vuosien aikana kokea. Tää on ollut niin arvokas ja tärkeä matka. Ajattelin, etten poistaisi tai piilottaisi tätä sivua teiltä ihan heti, vaikka kirjoittamiset olikin tässä, joten pääsette vielä hetken aikaa lueskelemaan vanhoja postauksia ja jakamaan halutessanne viimeiset kommentit mulle. Ootte ihan huippuja, toivon teille kaikkea hyvää ja ihanaa kesää! Vielä kerran, suuri kiitos. <3



ps. Jos haluat seurata mun elämää muualla somessa, niin instagramia (@sinitervamaki) päivitän melko aktiivisesti sekä kuvien että stoorien muodossa. :) 

3 kommenttia:

  1. Sun blogia on ollut ihana seurata. Hassua, että on opittu tuntemaan tätä kautta. Onneksi voidaan nähdä ja jatkaa kuulumisten jakamista muualla. Oon saanut paljon irti sun blogista. Ollut huikeaa nähdä millainen ihminen susta on kasvanut näiden vuosien aikana ❤ kaikkea hyvää tulevaisuuteen

    VastaaPoista
  2. Voi, kun on harmi, mut toisaalta hyvin ymmärrän päätöksesi. Olen itse ehtinyt useamman vuoden seurata blogiasi ja kommentoinutkin muutaman kerran. Olen saanut susta tosi ystävällisen ja mukavan kuvan, ja aina on ollut kiva lukea tekstejäsi.
    Kaikkea hyvää sulle jatkoon eteenpäin ja aurinkoista kesää :)

    VastaaPoista
  3. Sun blogia on ollut kiva lukea! Ymmärrän kuitenkin, että ei sitä kannata jatkaa, jos ei se enää tunnu oikealta. Tsemppiä kaikkeen tulevaan!:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!❤