perjantai 23. kesäkuuta 2017

Uuden äärellä





Tänä viikonloppuna mulla tulee täyteen kolme viikkoa Helsingissä asumista. Tää on tuntunut jotenkin samaan aikaan niin pitkältä mutta kuitenkin lyhyeltä ajalta. Pitkältä, koska en oo ikinä ollut näin(kään) kauan erossa mun perheestä ja osasta ystävistä. Koska näihin viikkoihin on mahtunut aivan järjettömän paljon kaikkea uutta. Se tuo tunteen kuin oisin viettänyt täällä pienen ikuisuuden, niin paljon oon ehtinyt nähdä, oppia, kokea. Samaan aikaan kuitenkin ihmettelen, missä välissä nää viikot on vilahtanut ohi. Justhan mää vasta tulin ja nyt ollaan jo kohta puolessa välissä kesää! Aika täällä asumisen tiimalasissa vaan hupenee, mikä saa aikaan hartaita toiveita ajankulun pysähtymisestä, edes hidastumisesta. Vähän hiljempaa, jooko.


Helsinkielämä on antanut mulle jo tähän mennessä aivan valtavasti. Se on kasvattanut, koulinut, palkinnut. Opettanut, avannut silmiä uusille asioille, muuttanut hirmusesti mun kuvaa Helsingistä. Täällä mää oon itsenäistynyt vähän vielä lisää, tietyllä tapaa pakonkin edessä, oon saanut kannettavakseni lisää vastuuta niin itsestäni kuin muistakin asioista. Oon samalla onneksi myös huomannut, ettei ne ennakkoon päässä pyörineet mielen kauhukuvat omillaan asumisesta ja "aikuisen" elämästä aivan pidä paikkaansa, vaan oon kyllä aivan hyvin selvinnyt omillaan asumisesta, talouden pyörittämisestä, työelämästä ja muista uusista asioista, vaikka siihen en etukäteen uskaltanutkaan oikein täysin luottaa. Helsinki on tuntunu oikeestaan ihan alusta lähtien aivan kodilta, ei mulla oo semmosta oloa, että oisin jossain aivan vieraassa ja väärässä paikassa. Oon jopa itekkin yllättynyt, miten tämmönen maalaistyttönen, joka rakastaa aikatauluttomuuta ja inhoaa kiirettä ja stressiä, on sopeutunut tänne kaupungin vilinään ja hektiseen elämään näin kivuttomasti ja hyvin! No mutta niinhän se menee, vaihtelu virkistää ja ikinä ei kannata sanoa heti kättelyssä asioille "ei koskaan", ei ennen kuin on antanut mahdollisuuden, tutustunut, tarkastellut.


Se miks tää sopeutuminen uuteen paikkaan on sujunut niin hyvin ja minkä takia viihdyn täällä oikeesti, johtuu suurelta osin siitä, että mulla on parhaat maholliset kämppikset, joiden kanssa asuminen on oikeasti tosi kivaa, rakas ja tiiviiksi muodostunut kaveriporukka, jonka kanssa on jo nyt koettu hurjasti ihania asioista ja uskon että paljon on vielä edessä, hyvä kämppä, joka on kauniilla ja luonnonläheisellä sijainnillaan just otollinen mulle, kauniit kesäillat ja vauhdikkaat toimintapäivät, joista saan sulkea sydämeeni niin paljon muistoja ja elämyksiä, uusien ihmisten kohtaaminen.. Vaikka ikävä ja kaipaus kotia ja kaikkia läheisiä ihmisiä kohtaan on välillä aivan lamaannuttavan suurta ja tää jo aiemmin mainitsemani kaupunkielämän hektisyys, ihmisvilinä ja suuruus saa kyllä väkisinkin välillä pään aivan pyörälle ja mielen väsymään, oon aivan sanoinkuvailemattoman kiitollinen ja onnellinen siitä, että mulla on mahdollisuus nähdä ja kokea tämäkin puoli elämästä, tutustua Helsinkiin paremmin, elää hetki aivan erilaista arkea kuin yleensä ja tehdä kaikkea ennenkokematonta ja jännittävää, ylittäen samalla niitä omia rajoja ja sitä kautta voittaen itteään. Voisin kyllä todeta, että tää Helsinkiin muuttaminen on ollu yks mun elämän parhaista päätöksistä ikinä. Nimittäin nyt jos joskus, mää oon oikeesti niin  e l o s s a . 


Oikeen ihanaa juhannusta teille kaikille, palaillaan taas!  <3


10 kommenttia:

  1. Niin ihanan valoisa postaus! ❤

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että sulla menee hyvin siellä! Ootko jo päättäny tuutko takasi tännepäin kesän jälkeen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! :) Luultavasti tuun ainaki hetkeksi asumaan takas kotiin elokuussa mut jatkosta en silleen osaa sanoa, saa nähä mihin tää elämä mua kuljettaa! :-D

      Poista
  3. Lähetkö syksyllä kouluun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En, piän välivuojen nyt ja sit ensvuonna haen tosissaan opiskelemaan! :)

      Poista
  4. Voisini! ❤ kaukohalaus ja energiaa hektiseen ja meneväiseen elämään siellä. Kyllä se elämä kantaa ja kuljettaa, pitää vaan uskaltaa luottaa siihen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!❤