keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Ylioppilas vuosimallia 2017











(Kuvista kiitos pikkusisko Jennille! )


"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
Jäi jälki sydämiimme
Jälki unelmiin
Teille laulamme nyt näkemiin

Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän
Kanssa hyvän ystävän.."


Uusi ylioppilas (jota tosin vasta lauantaina virallisesti juhlitaan), tuleva helsinkiläinen. Ilmassa on jännitystä ja odotusta, onnistumisen tunteita, helpotusta. Kirjotukset menikin loppujen lopuksi paljon paremmin kun uskalsin edes toivoa, ylioppilaaksi selviydyttiin kunnialla ja kesäsuunnitelmatkin näyttää menevän aivan niinku etukäteen suunniteltiin ja toivottiin. Edessä on kuitenkin myös paljon luopumista, hyvästejä ja vanhasta irtipäästämistä, olo tuntuu siis välillä kovin haikealtakin. Kuitenkin tuon ylläolevan laulun sanojen mukaisesti, ne jäljet meiän sydämissä ja yhteiset muistot kantaa vielä pitkälle, ne kun kulkee meiän mukana missä tahansa vaelletaankaan. Viime viikot on ollut lievästi sanottuna kiireisiä, kaaosmaisiakin. Oikeastaan siitä lähtien kun mun ylioppilaaksi pääsy varmistu ja samalla myös muutto Helsinkiin alko lähestymään, on järjesteltävää, muistettavaa ja tehtävää riittänyt, aamusta iltaan ja vähän vielä enemmänkin. Nyt voi kuitenkin jo vihdoin sanoa, että pikku hiljaa aletaan olemaan voiton puolella, nimittäin enää ihan vaan muutama päivä lujaa aherrusta ja sitten se kaikki vaivannäkö ja aherrus palkitaan. Niin uskomatonta! 

Lauantaina juhlitaan ihan kunnolla, otetaan kaikki ilo irti tästä kolmen vuoden aherruksen päättymisestä ja nautitaan siitä, että saan niin paljon rakkaita ihmisiä yhtä aikaa ympärille vietämään mun kanssa tätä merkittävää päivää. Uskon ja toivon, että tuosta päivästä tulee yks mun elämän ikimuistosimmista ja ihanimmista päivistä ikinä. <3 Sunnuntaina onkin sitten jo aika hyvästellä hetkeksi perhe, ystävät ja koti ja suunnata katse kohti Helsinkiä. Helsinki tulee olemaan mun uus ja samalla myös ihan ensimmäinen "oma" koti, vähintäänkin kesän ajan. Kaikki kesän jälkeinen on vielä toistaseks aivan auki, joten mitään paluupäivää ei oo siis lukkoon lyöty. Me päästäänkin tuon sunnuntain muuton jälkeen aivan heti uuteen arkeen mukaan, kun jo maanantaina alkaa työt. Voin vaan kuvitella, miten paljon näihin tuleviinkin päiviin tulee mahtumaan kaikkea uutta opittavaa ja koettavaa, ja vaikka se myös jännittää ja vähän hirvittääkin, oon silti samalla myös tosi innoissani. Kesä, Helsinki ja kaverit, kuulostaa mun korviin aivan tosi hyvältä kombolta!

Vaikka täällä ollaankin juostu viime päivinä lähes kirjaimellisesti tukka putkella jatkuvasti paikasta a paikkaan b, kiirettä ja stressiä on tulvinut ovista ja ikkunoista ja väsymystasot huitelee tuolla jossain tosi korkealla, voin sanoa, että siitä huolimatta oon just nyt niin hirveän kiitollinen, siunattu ja onnellinen. En ois vielä aiemmin keväällä osannut kuvitellakkaan, että kaikki tulee järjestymään näin hienosti, mutta tulipahan ainakin jälleen kerran todistettua todeksi se sanonta, että kaikki järjestyy kyllä lopulta parhain päin. Haluan vielä tähän loppuun toivottaa sekä kaikille uusille ylioppilaille että ammattiin valmistuneille hurjan paljon onnea ja menestystä tuleviin koitoksiin. Me oikeasti tehtiin se! <3 



ps. Mua harmittaa, kun nyt näyttää siltä, että mulla ei tuu olemaan Helsingissä ollenkaan omaa tietokonetta, joten postausten teko on vähän yks suuri kysymysmerkki, enkä varmastikkaan pääse ainakaan niin usein päivittelemään kun tahtoisin. :/  Pidetään peukkuja, että kuitenkin edes toisinaan pääsisin vaikkapa jonkun kaverin konetta lainaamaan ja sitä kautta jakamaan teille mun ajatuksia ja kuulumisia. Ihanaa kesää teille kaikille, toivottavasti pääsisin mahdollisimman pian tänne taas höpöttelemään. :)

lauantai 13. toukokuuta 2017

Mitä elämä on




Kerran mietin, mitä elämä on?
Silloin ymmärsin, ei ole yhtä vastausta,
en saa elämää sanaksi, kahdeksi.

Elämä on niin kovin ihmeellinen. Mutta myös paha, vaivalloinen. Elämä on arvaamaton, aina yllätyksiä täynnä. Kauniimpi, kuin koskaan osaan ymmärtää. Raaempi, kuin koskaan haluaisin uskoa. Elämä on hajoittava, eheyttävä. Synkeä, valoisa. Ohikiitävä, ikuinen. Elämä on kaikkea sitä. Sekä paljon muuta.

Olen vain pienen pieni osa tätä suurta maailmaa. Toisinaan niin heikko, huomaamaton. Katoava näihin suuriin ympyröihin, ihmisvilinään. Mutta kuitenkin, minullakin on paikkani. Minäkin olen tärkeä, korvaamaton. Ilman minua, maailma ei olisi tämä.

-Sini

maanantai 8. toukokuuta 2017

Päivän miete #4






.. tai oikeastaan tällä kertaa mietteet! Viime kerrasta onkin jo hetki vierähtänyt, joten aivan innolla lähin pitkästä aikaa ettimään uusia elämänviisauksia ja -ohjeita ja oikeesti aivan kivoja löytykin, taas kerran. Toivottavasti nää herättäis teissä(kin) jotain tunteita taikka ajatuksia, ehkä pysäyttäis hetkeksi ja sais pohtimaan, mikä tässä elämässä on tärkeetä ja mitä määränpäätä kohti kukanenkin haluaa edetä. Mutta mennäämpäs sitte suoraan niiden lausahdusten pariin:



1. "Parasta tulevaisuudessa on, että se saapuu päivä kerrallaan."

- Abraham Lincoln



2. "On kaksi tapaa elää elämää: ikään kuin mikään ei olisi ihmeellistä ja ikään kuin kaikki olisi ihmeellistä."

- Albert Einstein



3. "Vain oppilaista voi tulla mestareita."

-Itämainen viisaus



4. "En saanut kaikkea mitä halusin, vain sen, minkä tarvitsin."

- Torsti Lehtinen



5. "Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja."

- Goethe 




6. "Kuka tahansa voi tietää. Tarkoitus on ymmärtää."  

-Albert Einstein




7. "Älä kulje sinne, minne polku johtaa, vaan kulje sinne, missä ei ole polkua ja jätä omat jälkesi."

- Tuntematon



8. "Ei rohkeus ole sitä, ettei pelkää.
Rohkeutta tarvitaan juuri siksi, että pelkäämme."

- Tuntematon



9. "Sankari on sellainen ihminen,
joka jatkaa sisimpänsä osoittamaan suuntaan,
vaikka eksyisi välillä ja
putoaisi kymmeneentuhanteen kuoppaan."

-Tuntematon



Mikä oli noista sun lemppariaforismi? Kivaa viikkoa kaikille, toivottavasti siitä tulee hyvä! 


lauantai 6. toukokuuta 2017

Elämän tie kyllä kantaa




Se on hassua, miten ihan vaan muutamassa kuukaudessa niin moni asia voi muuttua omassa elämässä. Kun oikeastaan koko tuttu arkielämä muuttuu joksikin uudeksi, tuntemattomaksi, se vaatii yllättävänkin paljon totuttelua. Kipuiluakin. Välillä täytyy oikein pysähtyä hetkeksi paikoilleen ihan vaan hengähtämään, kelailemaan sitä, missä just nyt ollaan. Juurruttamaan ne muutokset sinne oman mielenkin sopukoihin. Ehkä valmistautumaan jo uusiinkin haasteisiin, muutoksiin. Toisinaan päälle iskee se tunne, kun muutoksia tuntuu tulevan niin tiuhaan tahtiin, että edes edelliseen ei ehdi kunnolla sopeutua uuden jo vyöryessä päälle. Kieltämättä silloin mielessä usein välähtää, että apua, nyt kyllä pudotaan kelkasta kokonaan, vauhdin yltyessä vähän liiankin kovaksi. Ihmisenä, joka pitää kaikesta tutusta ja turvallisesta, on välillä tosi raastavaakin yrittää päästää siitä vanhasta irti ja kääntää katseensa uuteen. Tuntuu, ettei ole oikein mihinkään vielä valmis, haluaisi vain pysäyttää ajankulun. Jäädä tähän hetkeen, ihan olla vaan.


Mutta haluaisinko kuitenkaan jäädä jumittamaan koko loppuelämäkseni aina vain samaan elämäntilanteeseen, vain, koska tämä hetki tuntuu niin tutulta ja turvalliselta? Kuinka paljon elämä silloin antaisi, jos askelta tuntemattomaan en koskaan ottaisikaan, pyörisin vain samoissa ympyröissä läpi elämäni? - Voin kuvitella, se varmasti turhauttaisi ja kaduttaisi,  p a l j o n . Toisi tunteen, että niin paljon jäi kokematta ja näkemättä. Se lamaannuttaisi, veisi unelmat ja haaveet kauas ulottumattomiin. Kiitos siis elämä, että toisinaan patistelet väkisinkin eteenpäin. Riistät pois sen vanhan, jotta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kulkea eteenpäin. Aina ei oma rohkeus siihen riittäisi, onneksi kuitenkin jaksat kuljettaa aina mukanasi, silloinkin kun vastustelen ja yritän paeta luotasi pois.


Kaikista niistä pelon ja epävarmuuden tunteista huolimatta, tunnen myös suurta helpotusta siitä, että saan aukaista vihdoin uuden sivun elämässäni. Se tuntuu kovin vapauttavalta, mahanpohjaa kutkuttavaltakin. Vaikka sitä monesti saattaa heikkoina hetkinä sortua ajattelemaan, "mitenköhän muka ikinä selviän näistä kaikista uusista haasteista, tulevista hetkistä, muutosten tuulista", kuitenkin koko ajan tunnen jossakin tuolla syvällä sisimmässäni, pystyn tähän. Selviän kaikesta, menneestä ja tulevasta. Koska uskon, elämän tie kyllä kantaa.