Kun suunnitelmat muuttuu

Tiiättekö, just nyt tän tytön pitäis istua reippaana yläasteen luokkahuoneessa opettamassa ja neuvomassa oppilaita, niin, ois pitänyt olla itse asiassa jo tiistaista lähtien. Mutta arvatkaapa oonko? - Jepp, eheen ole. Nyyyh. Mun pääsiäinen suju tosi mukavissa merkeissä ihanien ystävien seurassa ja olin oikeen energiaa täynnä ja innosta pinkeänä valmistautumassa tulevaan parin viikon työkoitokseen. "Tätä on niin ootettu, jes!". Vaan tällä kertaa taisin iloita vähän liian aikasin. Joku vuosisadan kuumetauti nimittäin päätti valita just mut uhrikseen ja tässä sitä edelleen kärsitään, hyvä kun just ja just edes hengissä, hah, ainakin sen kaltanen tää olo itellä on! 

Mulla alko jo lauantaina tulemaan ekat oireet, mutta sillon ajattelin vielä, että oon kai vaan palelluttanut itteni vähän tuolla pääsiäisen vietossa. Sunnuntaina olo alkokin kuitenkin pahenemaan ihan tosi paljon ja oonkin ollut nää viimeset viisi päivää ihan täysin sänkypotilaana. Tiiä sitten onko tää jotain influenssaa, keuhkokuumetta vai mitä, mutta en kyllä muista millon viimeksi ois ollu yhtä raju tauti päällä. Mulla ei oo todellakaan usein kuumetta ja jos onkin niin ei kovin korkeaa, mutta nyt kuume nousi heti sinne lähes 40 asteeseen ja toi mukanaan aivan järjettömän pääkivun (ihan valehtelematta semmosen, että edes silmiä ei voinut oikeen pitää auki kun sattu niin kovasti, puhumattakaan, että ois voinut lukea, olla puhelimella tai tehä mitään muutakaan), ankaran yskän, kurkkukivun, nuhan ja kaikinpuolin voimattoman ja heikon olon, joka on pakottanut makaamaan sängyn pohjalla päivästä toiseen, kun voimia ei vaan oo pystyssä olemiseen ollut ollenkaan. Yleiskunto on siis ollut aivan surkea näinä viime päivinä, eikä vieläkään meinaa jalat kannatella sen vertaa että pystyis muutamaa minuuttia pidempään pystyssä käyä. Onneks kuume näyttää vihdoin hellittäneen, mutta olo on muuten vielä kovin toipilas.

Ei siis mikään maailman paras arkeenpaluu, vai mitä? :'D Minä kun olin niin innoissani oottanut ties kuin kauan näitä sijaisuusviikkoja, eikä viime sairastelustakaan kyllä ollut liian kauaa kulunut.. Mutta suunnitelmat muuttuu, eikä elämä mee aina just niinku ite haluais, se vaan täytyy hyväksyä. Sitä paitsi jotain positiivista tästäkin asiasta kuitenkin löytyy, nimittäin mulle luvattiin, että saan toivuttuani tulla kuitenkin tekeen tän sijaisuuden loppuun, eli tätä hommaa ei siis anneta kellekkään muulle vaan joku harjottelija vaan paikkaa mua siihen asti, kunnes ite pystyn tulemaan töihin. Huomiseksi mää en varmasti vielä työkunnossa oo, mutta vahva usko on, että maanantaina pääsisin vihdoin tämän sijaisuuden alottamaan ja hei ehtisinhän mää sitte kuitenki tehä kokonaisen viikon näitä juttuja ja sekin ois jo niin paljon parempi ku ei mitään. Nyt vaan siis kaikki peukut pystyyn, että pikkuhiljaa pääsisin taas jaloilleni ja saisin edes ensviikon työkuviot hoidettua suunnitelmien mukaisesti. 

Mutta entä miten teiän viikko on sujunut? Ootteko pysyny terveenä vai onko siellä kenties mun kohtalotovereita? :-D 

Mukava maanantai

Moikka tyypit! Mulla on ollut tänään kyllä (kerrankin, heh) kiva maanantai, sillä saatiin vihdoin toteutettua Emman kanssa jo meiän kauan suunnittelemat kuvaustreffit. Emma siis nappas mut kyytiin ohikulkumatkallaan ja päätettiin kävästä heiän kotona ennen kuvaamaanlähtöä, nimittäin olin kerrankin suunnitellut että laitettaisiin mun hiukset jotenkin nätisti kii tai vaikkapa kiharrettaisiin ne, mutta siinä toteutuksessa tulikin sitten pari mutkaa matkaan, joten lopputuloksena oli taas ihan vaan mun "perus" hiukset, ilman mitään sen kummempia viritelmiä, haha. :-D Toisaalta, tällä kertaa se päätös tais olla loppujen lopuksi ihan hyvä vaan, koska sää oli ulkona vähintäänkin haasteellinen: heti kun saavuttiin perille, niin vettä alko satamaan ku saavista kaatamalla, jonka lisäksi tuulikin tuli meiän kiusaksi puhaltelemaan, k o v a s t i. Eikä se sade loppunutkaan sitten enää koko aikana, plääh.

Ei siinä sitte auttanu muu kun yrittää löytää kuvauspaikoiksi jotain sateensuojia, että edes jotain saatas aikaseks. 

Kuvausreissu jäi siis suunniteltua lyhyemmäksi, mutta tunnit vierähti kuitenkin mukavasti eteenpäin kun käytiin kyläilemässä Emman mummulla ja papalla, kokkailtiin hyvää ruokaa, jutskailtiin ja lopuksi vielä käytiin kaupassa. Aina yhtä mukava tutustua paremmin tommosiin ihaniin ihmisiin, kiitos vielä seurasta Emma! Nyt voisinkin sitten ottaa koko loppuillan ihan vaan rennosti, kun oon ollut oikeestaan perjantaista asti ihan koko ajan jossakin menossa. Vaikka viikonloppuna tapahtukin vaikka mitä kivaa, vietin aikaa huippujen tyyppien kanssa ja oikeesti nautin, niin just nyt oma sänky, hyvä kirja ja turkinpippurit-kombo kuulostaa hyyvin houkuttelevalta! Mun matka taitaa siis jatkua seuraavaksi omaan huoneeseen toteuttamaan tuota edellämainittua suunnitelmaa, jippii. 

Miten teiän viikko on lähtenyt käyntiin? 

Lintu

Katselen linnun lentoa, niin hentoa

Sen siivet iskevät vasten taivasta

kuin kamppaillen jotain suurta vastaan

Mutta joka isku nostaa kuitenkin ylemmäs

hitaasti, mutta varmasti

kunnes näkyy enään pieni piste horisontissa

Ja silloin tiedän, pienoinen selvisi

Yhä katselen, vaikka mitään ei enää näy

hiljaa hymyillen, 

sen koittaneelle vapaudelle.



-Sini

Arjesta kiinni

Heeips! Miltä kuulostaa, jos otettais tähän väliin näin pienen hiljaiselon jälkeen pieni katsaus siihen, missä just nyt mennään ja millaset fiilikset mulla on nyt kaiken senkin suhteen, mistä viime postauksessa puhuin? - Noh, täältä pesee! Halusittepa tai ette, heh.

Pikku hiljaa, itse asiassa yllättävänkin nopeasti, oon saanut tästä uudesta arjesta tosi hyvin kiinni, rutiineja on alkanut muodostumaan ja päivät menee omalla painollaan eteenpäin. Sen "alkushokin" jälkeen olo ei ookkaan enää ollut ollenkaan semmonen mitä mää teen, apua jään varmaan tänne kotiin koko loppu elämäkseni-olo vaan oon todellakin nauttinut tästä ei niin kiireisestä elämästä. Se tyhjä olo, mikä mulla aluksi oli, on vaihtunut hyvään fiilikseen ja nautintoon niistä hitaista ja rauhallisista aamuista, joita oon saanut viettää kaksistaan siskon kanssa tai usein yksinkin, rauhassa ja ihan kokonaan ite suunnitelluista aikatauluista, joita ei koulu tai kirjotukset enään häirihe, lukuhetkistä, joita olinkin kaivannut enemmän ku osasin käsittääkkään, tuolla ihanassa keväisessä säässä ulkoilusta, siskon synttäreiden juhlimisesta, perheen kanssa vietetystä ajasta.. 

Oon nähnyt viime päivien aikana paljon mun ystäviä ja se on tuntunut niin ihanalta. Alkuvuoden kiireiden takia ei tullut vietettyä niin paljoa aikaa ystävien kanssa, joten nää laavuillat, ilta-ajelut, lenkkeilyt, irtokarkinmetsästyspäivät ja tuntikausien keskustelut tärkeiden ihmisten kanssa on tehnyt mulle niiin hyvää. Sitä on taas tullut huomattua, että tässä ympärillä on aivan mahottoman ihania ihmisiä ja ilahduttavan suuri tukiverkosto. Myös uusiin ihmisiin tutustuminen ja heiän kanssaan vietetty aika ja juttutuokiot on avartanut niin paljon. Oon kyllä vahvasti sitä mieltä, että ihmisten kohtaaminen on tässä elämässä yks siistein juttu ikinä, ne antaa ainakin mulle aina niin paljon. Ootan tosi innoissaan myös tulevaa viikonloppua, kun lähetään äitin, veljen vaimon ja mun kaikkien siskojen kanssa Ouluun viettämään tyttöjen viikonloppua. Tätä on kyllä suunniteltu ja ootettu niin kauan, että ihan tosi kivaa vihdoin päästä sinne viettään yhteistä aikaa! 

Just nyt mua hämmästyttää tosi paljon se, miten asiat on oikeesti lähtenyt järjestymään, ihan itsestään. Totta kai mää oon halunnutkin oikeesti uskoa siihen, mitä viime postauksessakin kovasti toitotin; että asiat oikeasti kyllä menee niinkuin ne on tarkotettu ja että tuun kyllä saamaan nuo raha-asiatkin tavalla tai toisella kuntoon ja sopeutumaan tähän uuteen elämäntilanteeseen. Mutta silti se tuli niin yllätyksenä, kun tuosta vaan sain mahdollisuuden päästä töihin alalle, jonne oon hakenut myös opiskelemaan ja joka on ollut jo vuosia mun unelma-ammatti. Toki nää työt ei oo siinä mielessä säännöllisiä, että vakituisesti oisin joka päivä töissä, mutta nyt ois ainakin tässä ihan lähiaikoina tulossa 9 päivän työputki yläasteella koulu-avustajana ja eilen olinkin itse asiassa jo päivän ala-asteella 2-lk:n opettajana kun siellä tarvittiin sijaista. Toivon mukaan nää sijaisuudet poikii sitten lisää sijaisuuksia ja sitä kautta pääsen tekemään näitä töitä vieläkin enemmän. Myös tuo sopeutuminen tähän uuteen elämäntilanteeseen suju varsin hyvin, paljon kivuttomammin ku etukäteen ajattelin. Että tästä tämänhetkisestä arjesta ja elämäntilanteesta ei kyllä löydy ainakaan just nyt juurikaan valittamisen aiheita ja hyvä niin!

Hah mutta tiiättekö, yks asia on kyllä menny aivan sekasin tässä koulun loputtua! Nimittäin mun ajantaju on ollu viime aikoina aivan täydellisesti hukassa ja oon niin sekasin päivistä, että huhuh! Nytkin musta tuntuu, niinku oisin ollut jo kuukausia poissa koulusta ja elänyt tätä uutta kirjotusten jälkeistä arkea jo varsin kauan, mutta kun sen sitten tarkistin, niin huomasin, että itse asiassa siitähän ei oo menny edes kahtaa viikkoa, mitä ihmettä. Vaikka tässä onkin tullut huomattua, että kalenteri voiskin joskus olla oikeesti ihan tosi jees (niin siis, mullahan ei tosiaan oo ollenkaan mitään konkreettista kalenteria, vaan hyödynnän aina mun puhelimen muistiota tms., jos täytyy merkata asioita ylös) varsinkin näin kun päivät menee ihan sekasin ja ajantajuakaan ei juurikaan oo, niin oon nauttinu aivan hullun paljon tästä vapaudesta ja aikatauluttomuudesta. 

Enhän mää tokikaan näitä vajaata paria viikkoa oo käyttänyt pelkästään johonkin laiskotteluun tai hauskanpitoon, vaan oon kyllä saanu asioita aikaseks ja toisinaan ahtanut päivän ohjelman niinkin täyteen, että oon saanut olla pää kolmantena jalkana menossa aamusta iltaan, mutta kyllähän sekin on jo kieltämättä rentouttanu aivan hirveesti kun joka hetkeä ei oo tarvinnut aikatauluttaa vaan jos tekee mieli vähän relata, niin sitten pystyy yrittää järjestää asiat niin, että voi vaan olla hetken ja sitten vähän myöhemmin lähteä taas touhuilemaan kaikenlaista. Tää on just se, mitä kaipasin ihan hirveesti sillon kun kiireitä pursus joka puolelta esiin ja kirjotukset paino täysillä päälle, joten nyt vaan niin nautin tästä. Voisimpa siis sanoa, että just nyt elämä on tosi hyvää!


ps. Nää postauksen kuvat oon napannut muutama päivä sitten, sillon kun juhlittiin isosiskon synttäreitä. Ellu siis leipo synttärikahveilleen tommosen superhyvän kinderjuustokakun ja siis vaikka yleensä en oo todellakaan mikään juustokakkujen ystävä, niin tää vaan oli niiin munkin makuun, että ihan pakko kyllä suosittella teillekin! Nam.