+ 27.8. 2015

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen

saat kulkea rajoilla ajattomuuden.

Olet kimallus tähden, olet pilven lento,

olet kasteisen aamun pisara hento.

Et ole poissa vaan luoksemme saavut

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotat meille hyvää yötä.

Käyt enkeli vierelläs taivaanrantaa,

on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.

Et kipua tunne taivaantiellä,

on monet rakkaat vastassa siellä.

Muistoissa elät keskellämme,

säilyt aina sydämissämme.

Lepää rauhassa rakas mummu. ❤️ Suru ja tuska on tällähetkellä sanoinkuvaamattoman suurta, mutta näin oli paras, enään mummun ei tarvi kärsiä. Aika parantaa haavat, mutta ikävä jää. Ymmärrätte varmasti, vaikka blogissa vietänki seuraavien päivien (tai viikkojen) ajan hiljaiseloa, nyt täytyy pistää oma jaksaminen etusijalle ja kattoa, että millon tuntuu hyvältä taas palailla kirjottamaan. Muistakaa pitää huoli läheisistänne ja näyttää, että välitätte, nimittäin koskaan ei tiiä millon koittaa se viimenen päivä täälä maanpäällä.

Niin, se tulevaisuus.

Tulevaisuus. Ainakin mulle itelle niin kovin monia ajatuksia ja tunteita herättävä sana. Ja samaan aikaan kuitenki sana, joka on aivan tuntematon, epävarma, epämääräinen. Mehän vaan tiietään että tulevaisuus on jotain, mitä ei oo vielä tapahtunu, jotain mitä joskus tulee tapahtumaan. Muuta me ei tuosta sanasta irti saada, ei oikein koskaan. Ei kukaan voi edeltä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei vaikka ois kuinka elämäänsä suunnitellut, järjestellyt, ja määrännyt sen elämän suunnan. Me ei siltikään kaikessa voida ite vaikuttaa siihen, mitä se elämä tullessaan tuo. Me ei tiietä vielä mitään huomisesta, ei ensi viikosta, kuukaudesta, tai vuodesta. Mua se ainaki välillä pelottaa, ahdistaakin. Usein tulee pohdittua kaikenlaista tulevaisuuteen liittyen, missähän mää oon ensvuonna tähän aikaan, millanen mun elämäntilanne on? Mitä teen lukion jälkeen? Entä jos en pääsekkään mihinkään kouluun, tai en vaan keksi sitä mulle sopivaa ammattia? Välillä tuntuu niin kamalalta, ku ei tiiä yhtään mitä se tulevaisuus tuo tullessaan. Jo vuoden päästä, voiki asiat olla aivan erillain ku tänään. Se kuulostaa niin hurjalta. Sitäku ollaan niin epätietoisia kaikesta tulevasta, kaikki tulee olemaan niin uutta ja ennenkokematonta. Mielessä pyörii kysymyksiä, osaanko, jaksanko, pärjäänkö..tulevaisuudessa, sitte joskus. 

Mutta mitä enemmän oon tätä asiaa miettiny ja päässäni pyöritelly, oon tullu vaan vahvemmin siihen lopputulokseen, että murehtimalla ja pelkäämällä ei asiat parane, tulevaisuus tulee olemaan just semmonen ku sen on tarkotus olla, sama kulutanko aikaani sitä pohdiskellen jo näin etukäteen vai en. Ei ne asiat stressaamalla parane, ei todellakaan.

Niin, mitä jos siis käännettäski se ajattelutapa silleen, että ajateltas tulevaisuutta positiivisesti? Ei niinkään pelottavana möykkynä tuola jossain eessäpäin, vaan uusien mahollisuuksien luojana, aikana jolloin päästään toteuttamaan lisää meiän haaveita&unelmia? Ajatelkaapa nyt, niin paljon uusia mahollisuuksia ja tilaisuuksia tullaan meille vielä suomaan, meillä on mahollisuuksia vaikka mihin, oikeestaan ihan mihin tahansa, jos vaan luottaa itteensä tarpeeks. Musta saattaa tulla ihan mikä vaan "isona"; opettaja, psykologi, lääkäri.. Vau, siistiä. Mitään ei oo vielä poissuljettu, mulla on mahollisuus vuosien kuluessa ite päättää mihin suuntaudun ja voin tehä mitä tykkään. Vaikka en sitä tulevaisuuden ammattia vielä varmaksi voikkaan tietää, niin haluan luottaa siihen että ajan kuluessa seki järjestyy ja selkenee.  Ja muutenki, opiskelun lisäksiki, tulevaisuus tuo meille kaikille mukanaan varmasti niin paljon muutakin hyvää, uusia tuulia, mahtavia kokemuksia, arvokkaita asioita. Ei sais kokoajan vaan epäillä omia kykyjä, vaan ennemminki ajatella, että mustahan voi tulla vaikka mitä, voin päästä vaikka kuinka pitkälle mun elämässä. Kaikilla osa-alueilla. Tokihan tulevaisuuskaan ei aina tuu pelkkää ruusuilla tanssimista olemaan, niinku ei elämä koskaan ruukaa ollakkaan, mutta ku asennoituu oikeen, niin varmasti kaikki menee hyvin sielä tulevaisuudessakin. On niin paljon mukavempaa elää, jos ei vaan pelkää ja stressaa kokoajan tulevaa, vaan mielummin odottaa innolla sen tuomia uusia juttuja, ja luottaa siihen, että tulevaisuuskin kyllä kantaa.

Ja oikeestihan meiän ei pitäis murehtia tai ajatella edes pahemmin tulevaa, koska se riittää, että eletään aina vaan tätä nykyhetkeä. Eletään tässä hetkessä, eikä mennä asioiden edelle, tai sinne menneisyyteen. Menneistä toki voi oppia ottaa, mutta sinne ei pitäs jumittamaan jäähä, vaan ois tärkiää elää ihan vaan tässä päivässä ja hetkessä. Jos liikaa eletään menneisyyden kautta tai toisaalta eletään jo tulevassa, huomataan jossain välissä, että hups, elämä on jo takana, eikä mitään oo kerenny kokemaan tai mistään nauttimaan. Se tulevaisuus tulee kyllä sieltä, haluttiimpa me sitä tai ei, mutta ei huolta, saadaan silti elää aina, ihanihan aina vaan päivä kerrallaan. Muusta ei tarvi huolehtia. Menneet on menneitä, eikä niitä voi enään muuttaa, eikä tulevaisuuttakaan voia vielä elää, mutta. Tulevaisuudelle voi luoda hyvän pohjan elämällä nykyhetkeä täysillä ja nauttien elämästä. Tekemällä siis valintoja ja päätöksiä, jotka tuntuu hyvälle, oppimalla virheistä ja menneistä ajoista, elämällä omaa sydäntä kuunnellen ja sen ääntä seuraten.

Ei anneta pelon ja epävarmuuden hallita meiän elämää, eihän? Hallitaan me niitä, voitetaan ne, ja toteutetaan näin meiän unelmia ja haaveita. Ei anneta tulevaisuudenpelkojen ja murheiden estää meitä nauttimasta tästä elämästä ja tavottelemasta unelmia ja saavutuksia, kyllä kaikki selviää ajallaan ja vaikkei me tiietäkkään yhtään mitä se tulevaisuus tullessansa tuo, niin luotetaan siihen, että sama mitä se sitten tuokaan, niin me selvitään ja jaksetaan kyllä. Me osataan ja pystytään. Luotathan sääkin ittees ja pidät lipun korkeella, jooko? Ei lannistuta, vaikka joskus tulevaisuus näyttäiski sumuselta tai pelottavalta. Jatketaan rohkeesti niiden hyvää oloa tuottavien asioiden tavoittelemista ja muistetaan nauttia elämästä niin paljonku se vaan on mahollista. Tää elämä on ainutlaatusta, ei heitetä sitä turhaan hukkaan, vaikkei aina innostaiskaan ajatus tulevasta, asioiden ja ylipäätään elämän muuttumisesta.

Menneisyys on viisautta varten,

nykyhetki kuuluu toiminnalle,

mutta ilolle on varattu tulevaisuus.

-Benjamin Disraeli-

Tulevaisuus ei ole jokin paikka,

johon olemme menossa,

vaan paikka, jonka me luomme.

Polkuja tulevaisuuteen ei löydetä,

vaan ne tehdään.

-John Schaar – 

Herättikö tää teksti sussa mitään ajatuksia/kysymyksiä, voitko ehkä samaistuakkin tän tekstin sanomaan, edes osittain?:-) Heittäkääpä ihmeessä kommenttia, musta ois nimittäin tosi kiva kuulla teiän ajatuksia tulevaisuudesta, tai vaikkapa ihan vaan tästä tekstistä.

Vihdoin viikonloppu

Huhuh. Ihan näin alkuun täytyy kyllä todeta, että viimeaikoina on ollu niin kovin hektistä meininkiä, että blogikin on joutunu hetkeks aivan unholaan! Parisen viikkoa on viimepostauksesta aikaa kulunu ja noh, siinä ajassa on ehtiny tapahtumaan vaikka ja mitä. Oon ollu oikeestaan koko sosiaalisesta mediasta syrjässä (esim. instagramin päivittäminen/selaaminen, blogin kirjottaminen, blogien lukeminen..) nää viimeset pari viikkoa, koska on vaan yksinkertasesti ollu niin touhuntäyteisiä päiviä, että ei oo ollu aikaa riittävästi semmoseen. Tai no, toki välillä oon ollu sillee että "vilkasempa tässä instan äkkiä ennenkö meen nukkumaan" tms. mutta tajusitte varmaan mitä hain tolla. Heh, melkee oliki jo ikävä tätä kiireistä elämää, eläköön kiire.. No ei vaan, jospa tää tästä helpottaa, kuhan arki alkaa rullaamaan entiseen malliin ja saa muutenki semmoset pakolliset jutut alta pois.

No, ku mulla kerta on niin kiirettä pitäny niin mitä mää oon sitte touhuillu? - Hetiku viimepostauksen sain julkastua, mää sairastuin, hyhh, semmoseen ei niin mukavaan tautiin, mahatautiin nimittäin. Tai mikälie ruokamyrkytys/auringonpistos olikaan, mutta jokatapauksessa vessanpönttöä sain ihan riittämiin halailla ja joutupa sitä pari päivää ihan pelkästään sänkypotilaanaki viettään. Voi sitä harmituksen määrää ku suunnitelmat meni pilalle, viimeset kesälomapäivät jouduinki viettään hiukan erillä tapaa ku olin suunnitellu. :-D Onneks melko nopiaa sitte tervehyin, ja pääsimpä siinä päivää ennen koulunalkua vielä ystävän kanssa shoppailemaanki Kokkolaan ja lisäks saatiin tänne viikoksi veljen perhe pohjosesta, joten kivan lomanlopetuksen loppujen lopuksi sain. Heh, pientä prinsessaa hoivaillen siis nuo loman vikat päivät ja koulun alun ekat päivät meni, joten niinku arvata saattaa niin ei kuulkaas paljoa tietokone sinä aikana houkuttanu!

Niin ja tosiaan ne koulutkin alko. Reilu viikkohan tuola on vasta uurastettu, mutta pakko myöntää, että oon jo niiiin loman tarpeessa! xD Tuli just oikiaan paikkaan tää viikonloppu. Ei meillä sinällään mitään ihmeellisen rankkaa vielä koulussa oo ollu, mutta tokihan se tottuminen tähän uuteen (mutta samalla niin vanhaan..) rytmiin vie aluksi voimia ja jälleen kerran on kyllä saanu ihmetellä useaan otteeseen, että mihin ne tunnit aina kotona koulunjälkeen hujahtaa ku tuntuu että silmänräpäyksessä onki jo ilta ja nukkumaanmeno eessä, eikä oikeen mitään oo ehtiny tekemään, tai no, ainakaan lähellekkään kaikkea mitä pitäis/haluais tehä. Tunnit meinaa väkisinki loppua vuorokaudesta, kellään muulla samaa ongelmaa? :'D Onhan tossa koulujen alkamisessa toki hyviäki puolia, musta on niin ihanaa ko näkee kavereita joka päivä ja onhan tuo uusien asioiden oppiminenki ihan jees, haha.

Opiskelun ohella oon ehtiny kavereitaki näkemään, esimerkiks futispelejen merkeissä tai sitte ihan muuten vaan. Niin kivaa, ku on kuitenki muutaki sisältöä ku vaan koulu koulu ja koulu. Ainoa miinuspuoli tässä, että oon viimeaikoina ollu niin paljon menossa, on se, että blogin kirjottaminen ja muiden blogejen lukeminen on niiiin jääny. Se aika mitä oon kotona ollu, on menny johonki aivan muuhun ku koneella istumiseen. Millonhan edes oon viimeks istunu koneen äärellä? Viikko sitte, vai yliki? Nii-in, oon tehny kotihommia, kouluhommia, juossu paikasta toiseen, välillä vähä hengähtäny vaikkapa oman sängyn päällä makoillen ja jutellen kauempana asuvien kavereiden kanssa. Sääkin on viimeaikoina suosinu tosi ihanasti, joten oompa sitte koulunjälkeen usein jääny ulos vähä aurinkoa ottamaan ja muutenki nauttimaan huipuista säistä. Heh viimeaikoina on tullu varmaan enemmän aikaa vietettyä ulkona ku sisällä! Mutta pitäähän sitä nytte nauttia täysillä, ku kerta vihdoin nuo säätkin alko oleen meille suosiollisia.

Se vaan harmittaa mua kyllä tosi paljon, ku on jääny niin taka-alalle tää bloggaushomma, mutta oon yrittäny tässä itteäni lohutella, että kyllä sitä aikaa taas enemmän löytyy kuhan just pääsee kunnolla tää koulu vauhtiin ja saan kiinni näistä uusista rytmeistä. Kirjottaminen on kuitenki edelleen niin se mun juttu, juttu joka antaa mulle voimaa ja joka on niin mun henkireikä, että en kyllä bloginpitoa aio sentakia lopettaa, että just nyt päivät on vaan niin täyteen ahettuja. Tää on just oikiaa hommaa helpottamaan stressiä ja huonompia päiviä, saa istahtaa alas, kirjottaa kirjottaa ja vielä kerran kirjottaa. Hyvää vastapainoa opiskelulle, niin kauan ku ei vaan ota mitään paineita tästä. 

Mua jo vähä jännitti, että miten tää kirjottaminen nyt luonnistuu, ku aikaa on kuitenki jonkuaikaa viimekerrasta kulunu, ja muutenki menneen kesän aikana en montaa kertaa postannut, mutta hyvinhän tää tuntuu kuitenki onneks luonnistuvan. Tekstiä syntyy, ilman että tarvii tuskailla sen kanssa tai miettiä joka välissä, että mitähän sitte keksis. Jee, on tää vaan niin kivaa puuhaa, varsinki nykyään ku oon oppinu olemaan stressaamatta ja murehtimatta siitä kuin usein kerkeen tulla kirjottelemaan ja muutenki osaan ottaa rennosti tän kanssa. :-) Toivottavasti näin on jatkossaki!

Nyt on aika taas mennä hetkeks kerään voimia ja ottaan rennosti, että jaksaa sitte taas olla menossa mukana! x) Oikeen hyvää viikonloppua kaikille, ja te opiskelijat, nauttikaa täysillä näistä parista vapaapäivästä. Moimoi!

Rentouttava reissu

Moikka moi, täällä sitä taas ollaan! Reissusta kotiutuneena ja jälleen, pienen tauon jälkeen, tässä tutun koneen äärellä. Niin kivaa päästä jakamaan mun reissufiiliksiä&kuvia teiän kanssa. 

Lappi, mulla on jo ikävä sua. Ikävä sitä hiljaisuutta ja rauhaa, joka ympäröi meitä. Ikävä niitä hetkiä, ku sai vaan istua ihan rauhassa kiikussa lintujen laulaessa läheisissä puissa ja tuulenvireen pyöritellessä hiuksia. Ikävä sitä luonnon kauneutta, niitä upeita maisemia, niitä kaikkia luonnon tuoksuja ja ääniä.

Ikävä niitä veneilytuokioita. Ku soudeltiin ympäri järveä pienten aaltojen lyödessä vasten laitaa, välillä puheensorina raikui rannalta toiselle, välillä oltiin ihan vaan hiljaa. Ikävä niitä mönkkäriretkiä, ku ajeltiin niin että hiukset hulmus, sillon hymy ylsi korviin asti ja mulla oli niin kivaa, että ihan piti ääneenki nauraa.

Hymyilyttää, ku muistelen niitä meiän jokapäiväsiä uimareissuja. Ku vesi oli niin kamalan kylmää, että kiljahduksia livahti lähes jokaisen suusta veteen astellessa.  Siitä huolimatta käytiin uimassa jokaisena päivänä. Polskuteltiin siellä kauan, ja niin siihen veden kylmyyteenki aina tottu uudelleen ja uudelleen.

Hymyilyttää, ku muistelen sitä, kuin innoissaan me aina oltiin ko poroja ilmesty pihapiiriin jolkottelemaan. Ku kuiskuteltiin toisille "kato kuin lähellä se on mua! ja noin suuret sarvetki!". Ja ku mää sielä heiluin kameran kanssa paikasta toiseen minkä kerkesin. Kyykein ja kurkottelin, pyörein ympyrää ja juoksin sinnetänne, heh. Niin parasta puuhaa.

Hymyilyttää, kun muistelen tuota riippumaton ripustamisoperaatiota, ja sitä tunnetta, ku pääsin _ekaa kertaa elämässäni_ makoilemaan riippumattoon. Haha, se oli niiin kivaa ja rentouttavaa. Taispa sielä vierähtää tovi jos toinenkin. Hymyilyttää (hihii tosin sillon paikanpäällä ei tää kovin naurattanu), kun muistelen niitä mun säätuskailuja siellä, "miksi aurinko ei paista, aargh kaikkialla muualla täälä Suomessa on hellettä, mutta täällä ei! reiluako...". Ja ku sitte pari kertaa aurinko näyttäyty niin tää tyttö vallotti heti aurinkotuolin ja meni ottamaan aurinkoa :--D

Hymyilyttää, ku muistelen niitä jokailtasia tarinatuokioita. Ku me muut saatiin aina nukahtaa siskon rauhottavaan ääneen hänen lukiessa kirjasta tarinoita. Heh, nyt näin jälkikäteen ne yölliset vessareissutkin hymyilyttää. Tuola mökillähän ei siis sisävessaa oo joten yöllä jos hätä yllätti niin sai ravata sielä kylmässä ja pimiässä ulkoilmassa vessaan (yleensäkki vieläpä ihan yksin ellei joku kiltti uhrautunu mukaan tueksi ja turvaksi...) , heh, ei siis ehkä niin miellyttävä kokemus, mutta melko koomistahan tuo oli näin jälkeenpäin ku aattelee.

Hymyilyttää sekin, ku miettii kuin eristyksissä sielä oli kaikesta, koko muusta maailmasta. Sai olla niin mökkivaatteissa, sai olla ja tehä just mitä tykkäs. Ei ollu naapureita kyttäämässä meiän touhuja, saatiin olla aivan rauhassa kaikelta, lukuunottamatta hyttysten ja porojen seuraa. x) Oltiin vaan me, perhe, keskenään tuon koko loman. Ihan hyväähän tuo teki olla välillä pois kaiken melun ja touhotuksen keskeltä, tuolla oli kokoajan ihan pihalla kellonajoista ja päivistä, mutta se ei haitannu ollenkaan. Elettiin just sillä omalla rytmillä, aaiiettä.

Hymyilyttää siis niin kovin moni asia, joka tuohon reissuun liittyy ja hyvä niin. Jälleen tuli koettua kaikenlaista uutta ja jännää, mutta senlisäks toki myös koettiin paljon vanhoja ja tuttuja asioita, niitä perinteitä joita normi mökkielämään ja reissuihin kuuluu. Lieneekö edes tarpeellista tässä kohtaa enää mainita, että reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja rentouttava..? Hah, se varmaan tuosta tekstistäkin jo hyvin ilmi kävi, mutta tulipahan kuitenki vielä noin suoraanki se todettua.

Vähän vajaa viikkohan tuolla lapissa siis vierähti, ja se vilahti kyllä melkeen turhanki vauhikkaasti ohi. Mutta vaikka oisin ihan mielellään pidemmäksiki aikaa voinu sinne lomailemaan jäähä, niin on tää kuitenki kivaa olla taas kotonaki ja vähä rauhottua ennenkö koulut alkaa. Ja pianhan sitä pääsee taas mökkeilemään/reissaamaan ku seuraavat lomat koittaa. Sitä siis odotellessa!

Myöhemmin on vielä tulossa kuvia ainakin Ranuan eläinpuistosta, jossa yhtenä reissupäivänä vierailtiin, ja saattaapa jokunen muuki julkasematon reissukuva vielä tänne eksyä, mutta tässäpä tää tämän postauksen anti tälläkertaa. Palaillaampa asiaan myöhemmin. :)


Moimoi ja hyvää yötä! (kello kun lähestyy uhkaavasti jo puoltaa yötä:-D)

1.8

Kesäloma, se on pian lopussa. Ei enään kauaa, kun tääkin tyttö istuu taas lukion penkillä, kakkosluokkalaisena. Jännittää kyllä aika paljon, nimittäin uudet tuulet puhaltaa kovastikkin. Jos suunnitelmat ei yllättäin muutu, niin mulla ois jo ekat kirjotukset ja autokoulukin eessä nyt kakkosella, ja muutenki vuodesta tulee varmasti aivan erillainen ku eka vuosi oli. 

Mutta vaikka nyt jo vähän jännittää, stressaa ja pelottaakin, niin haluan siitä huolimatta olla avoimin mielin ja ottaa innolla vastaan kaiken sen, mitä tuo toinen vuosi tuo tullessaan. Ja niinku eka vuosi mulle näytti, niin lukio ei todellakaan oo vaan pelkkää puuduttavaa opiskelua. Se pitää sisällään myös paljon kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, hauskanpitoa, kivoja tapahtumia, uusia kokemuksia ja uusien asioiden oivaltamista.

No, mites mun kesäloma on sitte sujunu? - Erittäin vauhdikkaasti. En voi uskoa, että alle kaks viikkoa ja loma on ohi. Ehkäpä nää säät on osasyy siihen, miks tuntuu niin hassulta ko loma on pian jo ohi. Sitä ku on kokoajan jotenki alitajuisesti ootellu, että millonhan ne helteet tulee ja kunnon kesä pääsee alkamaan, ja onhan sitä tullu aateltua vähä siihen tyyliin että joo se kesä pääsee vasta kunnolla käyntiin ku helteetki löytää tiensä tänne Suomeen. Sikspä onki nyt aika hämmentyny fiilis, ku loma on jo loppumassa, eikä ne helteet oo vieläkään tietänsä tänne löytäny. :-D

No mutta, eipä nuo säät pelkästään huono juttu oo, ompahan ollu ainaki erillainen kesä. Vaikkei nyt ookkaan päässy pahemmin aurinkoa ottamaan tai tekemään muutenkaan niitä perus juttuja, jotka kesään kuuluu, niin ne on kyllä voinu korvata jollaki ihan erillaisella kivalla puuhalla. Esimerkiks mää oon reissannu paljo enemmän ku aiempina kesinä, eikä ne säät oo mun menoa juurikaan hidastanu. Oon muunmuassa käyny Vaasassa suviseuroissa, Reisjärvellä opistoseuroissa, Kokkolassa useampaanki otteeseen shoppailemassa ja viettämässä kavereiden kanssa aikaa, Ylivieskassa (heh lukemattomia kertoja, nimittäin se sijaitsee niin lähellä, että pari kertaa on pyörälläkin sinne vintattu tälle kesää) myös shoppailemassa ja syömässä hah, PowerParkissa kaksiki kertaa hurjastelemassa (...ja uskaltauduin käymään jopa vapaapudotuksessa ja junkerissa ja vaikka missä!), Kalajoella pari kertaa viettämässä kivaa kesäpäivää, reissaillu kaverilta toiselle ja ihan täällä Sievissäki tehny kaikkia kivaa kavereiden ja perheen kanssa. Lisäks oon huomenna lähössä Posiolle meiän mökille ja siellä sitte tää loppuloma vierähtääkin, tullaan siis vasta paria päivää ennen koulunalkua takasi kotiin. Kivaa päästä mökkeilemään, vieläpä tonne lappiin, missä maisemat on niin täydellisiä mun silmiin! 

Hah, eipä siis voi valittaa, etteikö ois puuhaa riittänyt. Reissailujen lisäks oon ehtiny mukavasti ammailemaan lapsia kotona ja sukulaisilla, käymään kerran viikossa töissä, leipomaan mutakakkua perheelle hyvin usein (hehee se on mun bravuuri jäälauttaleivoksen ohellaxD), potkimaan/pelaamaan jalkapalloa sisarusten tai kavereiden kans tossa läheisellä kentällä, retkeilemään metässä, kirjottamaan jäätävän pitkiä pohdiskelutekstejä ja niin edelleen.. :-D Välillä oon kuitenki kerenny ihan rauhottumaanki esimerkiks kotisohvalle kirjan pariin useiksi tunneiksi ja ottanu hetken ajan vaan niin rennosti. Tai sitte oon vaan makoillu sängyssä useita tunteja ja kirjottanu ylös tunteita, ajatuksia ja päivien tapahtumia, sekin rauhottaa. Tekee hyvää pysähtyä joskus, pohdiskella asioita ja antaa itelle omaa aikaa, jotta jaksaa sitte taas hoitaa kaikki velvollisuudet ja jaksaa olla hyvällä fiiliksellä kiireidenki keskellä.

Tää loma on siis ollu tosi erillainen aiempiin verrattuna, niinku tosta ylläolevasta tekstistä jo käyki ilmi. Mutta senlisäks, että oon reissaillu enemmänkö aiemmin ja että säät on ollu aiemmista kesistä poikkeavammat, niin tää kesä on pitäny sisällään myös paljon muuta erillaista ja uutta. Oon esimerkiks tutustunu moniin uusiin ihmisiin ja käyny heidänkanssa läpi useita opettavaisia ja arvokkaita keskusteluja, jotka on omaa maailmankuvaa avartanu ja opettanu tulkitsemaan niin itteäni ku muitakin entistä paremmin. Se on niin hassua, että vaikka kohta 17 vuotta oon itteni jo "tuntenut", niin silti vieläkin sitä oivaltaa ja oppii itestään uusia asioita lähes päivittäin! :-D Oon myös saanu paljon uusia hienoja kokemuksia ja muistoja, jotka kantaa pitkälle ja jotka antaa voimaa pian koittavan arjenkin keskelle.

Mutta vielä palaten tuohon opiskeluaiheeseen, niin vaikka lomaa rakastankin, on se kuitenkin jollakin tapaa mukavakin palata siihen tuttuun opiskelupaikkaan kesän jälkeen. Stressiltä ja kiireeltä tuskin tänäkään lukuvuonna vältytään, mutta tuopa se koulu paljon hyvääkin mukanaan, että ei tässä nyt aivan epätoivoon vaivuta, vaikka koulut pian alkaakin, hah. x) On se kuitenki kivaa saada ne tutut päivärytmit takas, ja heh ku koulu alkaa niin on pakko tarttua ittiä niskasta kii ja tehä ainakin ne kaikki pakolliset jutut, eikä vaan voi jäädä sänkyyn makoileen. Tunteepahan siis olevansa reipas ja jotain aikaansaava tyyppi :--D Näin kesälomalla ku niitä velvollisuuksia ja hommia vaan tuntuu siirtävän ja siirtävän eteenpäin  ja on hankalaa tarttua ittiä niskasta kii niiden suorittamiseks, koska ei oo ihan pakko tehä. Hah, onko muilla samaa "ongelmaa"? Apua, nytkin pitäis olla kiireesti jo pakkaamassa mökille, koska tosiaan huomenna lähtö, mutta sitä ku on vaan niin helppo lykätä tuonnemmaksi ja aatella että ehtiihän sitä myöhemminki...

Heh, pointtina siis se, että vaikka lomat onki tositosi kivoja, niin ei mulla oo mitään sitä vastaan, että koulut joskus taas alkaaki. Muistaapa taas sitte arvostaa niitä viikonloppujaki, ku joutuu viikot uurastamaan. Näin lomalla ku ne viikonloput on tuntunu ihan samalta ku mikä tahansa muukin arkipäivä. :-D Ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin.

Mutta mitäs teiän kesälomaan on kuulunut, millasilla fiiliksillä vietätte viimesiä viikkoja? Entä löytyykö tuosta tekstistä jotain kohtia, joihin voitte samaistua? :) Ois kyllä kiva kuulla jos vaan on, heittäkäähän kommenttia ihmeessä jos on jotain sanottavaa! x)

ps. Nyt mää meen oikeesti pakkaamaan ennenko on jo liian myöhästä...