Vaasa, täältä tullaan!

Voi vitsit, oon niiiiin innoissaan!! Huomenna tää tyttö nimittäin lähtee Vaasaan. Eihän tätä ookkaan ootettu ku viimesen vuoden ajan, haha. Vähintään yhtä paljo ootettu tapahtuma ku joulu. Torstaista maanantaihin asti ois siis tarkotus sielä oleskella, ja voin vaan kuvitella kuin huikeet viis päivää sielä tulee olemaan.

Oon tässä viimesen viikon ajan jo pakkaillu (ohoh, yleensä ku mulla tahtoo jäähä ihan viimetippaan tuo pakkaaminen) ja vihdoin alkaa tuntumaan siltä, että kaikki tavarat on mukana. Kjeh, luulempa, että tavaraa on vähä liiaksiki mukana, mutta en voi mitään kotiinkaan jättää, koska mun ajattelutapa on seuraavanlainen; "mutta mitä jos kuitenki tarvin sitä, otetaan nyt kaikenvaralta..".

Tuun tapaamaan sielä Vaasassa niin paljon mulle rakkaita ja läheisiä ihmisiä, ystäviä joita oon viimeks vuosi tai kaks sitte nähny, uusia upeita ihmisiä, tuttuja kasvoja, joita usein muullonki nään, sukulaisia, yksinkertaistettuna siis niin paljon mun elämässä olevia merkityksellisiä ihmisiä. En malttais millään oottaa, että huomenna auto starttaa kohti Vaasaa ja pääsen vihdoin näkemään niin paljon ihania ihmisiä. Se tyyppejen tapaaminen onki yks suurimmista syistä miks oon niin kamalan innoissaan jälleen oottamassa lähtöä. Niin, ja muutenki se tunnelma ja fiilis mikä suviksissa aina on, se on jotain aivan huikeeta.

Vielä pitäs tänään töissä kävästä ja parit työlaput viiä kylälle, jonka jälkeen pääsenki vaan fiilistelemään huomista lähtöä&toki vielä tarkistelemaan (ehkä suunilleen sadatta kertaa), että onhan kaikki jutut varmasti mukana, haha. 

Blogin pariin palaan siis vasta ensviikolla ku reissusta on kotiuduttu ja toivottavasti palaanki kera suuren määrän kuvia. Tarkotus ku ois siis ottaa kamera mukaan ja räpsiä kuvia, mutta en toki mitään ressiä siitä aio ottaa. Keskityn vaan siihen rakkaiden ihmisten näkemiseen ja muutenki siihen huikeeseen tunnelmaan, mikä jokavuonna on läsnä tossa tapahtumassa. <3 Sen näkee sitte jälkikäteen, tuliko niitä kuvia yhtään napsittua, heh :-D Jonkunäköstä postausta on kuitenki varmasti sieltä taas tulossa.

Mutta näkemiin sitte vaan, palaillaan vajaan viikon/reilun viikon päästä! :-) Moikkamoi! 


ps. Ketkäs muut on suuntaamassa kohti Vaasaa? Jos oot menossa, millon sun reissu alkaa/päättyy?

Ihmisen elämä on niin kuin meri: urheasti ja täysin purjein purjehdittuna se on suuri seikkailu.

Moikkamoi! Koska edellisestä aforismi/runo-postauksesta on vierähtäny niin runsaasti aikaa, niin aattelin, että nyt vois olla pitkästä aikaa semmonen ihan paikallaan. Mää vaan niiin tykkään kaikista tommosista runoista ja aforismeista; ne oikeen pistää aatteleen asioita ja niissä on usein niin ihana sanoma ja joku erityinen merkitys mulle itelleniki. Toivottavasti siis tekin tykkäätte! Kuvituksena toimii mun ja Sofia kuvausreissun kuvat, haha, luvassa on siis paljon mun ja meiän naamaa.

Nähdä maailma hiekkajyvässä.

Nähdä taivas niityn kukassa.

Pidellä ääretöntä kämmenessä.

Elää tuokiossa ajan ikuisuus.

On virhe ajatella, että on jo myöhäistä muuttaa 
vanhoja huonoksi osoittautuneita tapoja ja 
tottumuksia. Jos napsautat huoneeseen valon 
päälle, ei ole väliä sillä kuinka kauan huoneessa 
on ollut pimeää. Valo valaisee joka tapauksessa.

On parempi huolehtia luonteesta kuin maineesta, 

koska luonne on se, mitä ihminen on oikeasti, 

kun taas maine kertoo ainoastaan sen, 

mitä muut hänestä ajattelevat.

Kyky on se, mitä pystyt tekemään. 

Motivaatio määrää sen, mitä teet. 

Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen.

Portaita ylös, välillä vähän alas ja välillä tasanteelle. 

Välillä harppoen, hiipien tai kontaten. 

Sama se, kunhan suunta on oikea.

Onnistuminen tarkoittaa sitä, että täytät omat 

unelmasi, laulat omia laulujasi, tanssit omia

tanssejasi, luot asioita omalla sydämelläsi ja 

nautit täysin siitä matkasta, ja luotat siihen, 

että tapahtuipa mitä tahansa, se on OK.

Vaikka kukaan ei voikaan mennä ajassa taaksepäin 

ja aloittaa kaikkea alusta, kuka tahansa voi aloittaa 

nykyhetkestä, jolloin lopusta tulee ihan uudenlainen.

Tuhannet kynttilät voidaan sytyttää yhdestä, 

eikä tuon kynttilän elämä siitä lyhene. 

Onnellisuus ei koskaan vähene siitä, 

että se jaetaan.

Mikäli teet virheen, ole tarpeeksi suuri 

myöntääksesi se, tarpeeksi viisas 

oppiaksesi siitä, ja tarpeeksi vahva 

korjataksesi sen.

  Kukaan ei voi tehdä kaikkea, 

mutta jokainen voi tehdä jotakin; 

ja jos jokainen tekee jotakin, 

tulee kaikki tehdyksi.

Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa, 

että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita. 

Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme: 

olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut.

Jokainen onnistuja, jonka elämäni aikana 

olen tavannut, sanoo: ”Elämäni muuttui 

täysin silloin kun aloin uskoa itseeni.”

Oppiaineista vaikeimman -

elämisentaidon

opit vain elämällä:

erehtymällä ja etsimällä.

Päätöksenteon portaat:

käytä järkeäsi,

kuuntele sydäntäsi,

luota tunteeseen.

Ihmisen elämä on niin kuin meri: 

urheasti ja täysin purjein purjehdittuna se on suuri seikkailu.

Unelmat pitää toteuttaa. 

Ei se, ettei ole tehnyt jotain asiaa kertaakaan, 

tarkoita etteikö sitä 

voisi tehdä ensimmäisen kerran.


Puspus, toivottavasti teillä oli antoisia lukuhetkiä noiden kauniiden mietelauseiden parissa. Mulla ainakin oli. Tämmösiä postauksia on aina niin kiva tehä, haha, harmi vaan että kohta oon varmaan käyny jo kaikki aforismit ja runot läpi, senvertaa paljo oon niitä aiemminki täälä jaellu.. :-D Iskeekö tämmöset postaukset suhun vai eikö vois vähempää kiinostaakaan?x)

Mun juhannus

Olipa muuten mahtava juhannus. Kuvat yksistään kertoo jo pitkälti sen, millä fiiliksellä tämän vuoden juhannusta vietettiin. (Huikeilla fiiliksillä siis, jos joku ei sitä vielä huomannut kuvia katellessa, haha.) Vietin juhannuksen mun ystävän Sofian luona, ja voi vitsit meillä oli kivat pari päivää. Tuon typyn kanssa oon kyllä aivan liian vähä viettäny viimeaikoina aikaa, mutta vaikka viimenäkemisestä oliki vierähtäny tovi jos toinenki niin juttu luisti aivan entiseen malliin ja oli ihan sairaan kivaa. Sain tosi lämpimän vastaanoton ku tosi pitkästä aikaa heille saavuin&tunsin oloni kyllä tosi kotoisaks. :)

Haluttiin tehä jotain, mikä poikkeais vähä normaalista puuhailusta, jotain semmosta ei niin arkipäivästä touhuilua, joten päätettiin lähtä retkeilemään eräälle laavulle toosi moneksi tunniksi; paistettiin makkaraa ja pari hassua nallevaahtista, juotiin juhannuslimsaa, jutusteltiin (... ja mutusteltiin karkkia xD) , napsittiin kuvia ja ihan vaan nautittiin luonnon rauhasta. Niin, ja toki siellä sai myös hyttysiä hätistellä pois kimpusta minkä ehti, haha. x) Kaikista normaalistapoikkeavin juttu tais kuitenki olla se laavureissun jälkeinen tikkupullienpaisto-operaatio saunan pesässä, heh kyllä, luit aivan oikein. Istuttiin siis kuumassa saunassa ja paistettiin tikkupullia tikun nokassa. Kjeh, pullat jäi jostain kohtaa vähä raa'aksi ja jostain kohtaa taas meinas vähä palaakki, mutta hyvältä maistu kuitenki!

Senlisäks me tottakai grillattiin, käytiin vähä vielä lisää kuvailemassa, saunottiin, jutusteltiin mukavia, syötiin aivan ihania tarjoiltavia, kiitos Sofian äidin, ja keskiyön koittaessa livahettiin hakemaan juhannuskukkia. Heh, ekaa kertaa koskaan. Ja niinku tuohon uskomukseen kuuluukin, nukuttiin ne kukat tyynyn alla, haha.  Harmi vaan, etten yhtään muista nähneeni mitään unia tuona yönä. Höh. Mutta mulla oli siis kokonaisuudessaan aivan huippuihana juhannus. Vaikka säätiedotuksissa luvattiinki vesisadetta, niin me pysyttiin kuivana koko laavureissun ja juhannuskukkien mehtästyksen ajan ja erityisesti lauantaina säät suosi kyllä tosi kivasti meitä. Hyvä seura, hyvät ilmat, hyvä ruoka, mikäs oliskaan sen parempaa? Ensjuhannusta odotellessa, oli kyllä taas senvertaa mainio juhannus!

Mutta kuinkas teiän juhannus suju? Missä sen vietitte ja oliko onnistunu juhannus tänä vuonna? Niin ja suosiko säät teitä vai saitteko viettää tämän juhannuksen kera vesisateen ja kurjan ilman? 



Ps. Se kännykkäkuva-postaus jääneeki vähä tuonnemmaksi, koska nyt näitä kameran kuvia riittää vähäksi aikaa. Pahoittelut siis, jos joku sitä ootti nyt pian julkaistavaks. Kyllä se sieltä kuitenki tulee, mutta ei aivan lähiaikoina vielä! :-D

No se positiivisuus

Jälleen ois vähä pohdiskelevampaa tekstiä luvassa, aiheesta jota oon jo kauan pyöritelly mielessäni ja josta oon jo kauan aikaa sitte aatellu tulla höpisemään. Nimittäin positiivisuus täälä blogissa ja elämässä ylipäänsä. Se kirjotustyyli, se miten asiat ilmastaan ja se miten saadaan elämä näyttämään muiden silmissä ehkä jopa lähes täydelliseltä. Käytän tässä mun pohdiskelussa osittain pohjana Sarahin upeaa tekstiä, joka tiivistää niin hyvin tän munki ajatuksen yhteen postaukseen. (Sisällytän tähän postaukseen siis Sarahin tekstistä lainauksia, jotka kursivoin erottaakseni omasta tekstistä) No mutta, alotetaampas sitte.

Te kaikki, jotka mun blogia luette, ootte varmasti huomanneet, että mää kirjottelen tekstejä positiivisella asenteella ja jätän turhat valitukset ja negatiiviset asiat täältä pois. Se saattaa antaa joilleki semmosen kuvan, että mun elämä ois täydellistä, tai että mää pyrin antamaan siitä täydellisen kuvan. Tai, että oon tosi epäaito ihminen, koska en kerro mun vaikeuksista mitään vaan nostan vaan ne positiiviset asiat pinnalle. Joitaki ihmisiä se ehkä myös ärsyttää, se siis ku oon aina niin positiivinen täällä ja en jaa pahemmin niitä negatiivisia asioita teille. Sikspä mulla oiski nyt tarkotuksena kertoa, miksi mää teen niin, miksi kirjotan tätä blogia tälleen ku kirjotan. Miksi en jaa niitä negatiivisia asioita täällä, enkä valita asioista, vaikka joskus aihetta oiski.

Sarah: "Minusta tuntuu siltä, että ihmiset yhä useammin yhdistävät aidon negatiivisuuteen. Kun joku uskaltaa kertoa omista vastoinkäymisistään avoimesti koko maailmalle, häntä pidetään rohkeana ja aitona. Tämä vastoinkäyminen voi olla pieni tai todella suuri, kuitenkin mitä suurempi vastoinkäyminen on kyseessä, sitä aidompi henkilö on. Miksi? Onko negatiivisuuteen helpompi samaistua kuin positiivisuuteen?"

Niinku tuola ylempänä sanoin, niin jotkut ihmiset saattaa aatella, että mää oon tosi epäaito ihminen, koska en jaa mun vastoinkäymisiä ja vaikeuksia tänne blogin puolelle. Enhän mää voi olla aito ihminen, koska en jakele tietoja mun vaikeista ajoista tänne nettiin, enhän? Enhän mää myöskään voi aina olla niin ilonen ja positiivinen oikeesti, enhän?  Niimpä niin. Eikö sekin kuitenki oo melko rohkeaa ja aitoa ku uskaltaa näyttää koko maailmalle onnistumisensa, hyvän olonsa ja onnellisuutensa hetket? Ku haluaa oikeesti keskittyä täysillä niihin elämässä oleviin hyviin asioihin huonojen sijasta? Eikö myös ihminen, joka haluaa elää&ajatella positiivisesti voi olla aito? Valitettavan usein aitouteen liitetään negatiivisuus, vastoinkäymiset ja vaikeat ajat, joista kerrotaan avoimesti. Mutta rohkenen väittää, että aitous on paljon muutakin. Aitous on myös sitä, että näyttää positiivisuutensa, kertoo onnistumisista, hyvän olon tunteista, mieltä piristävistä asioista, keskittyy elämässä positiivisiin asioihin. Tottakai se on aitoa näyttää ne negatiivisetki tunteet, mutta oon sitä mieltä, että ihminen voi olla aito, vaikkei korostaiskaan sitä negatiivisuutta esimerkiks täälä netissä vaan keskittys pelkästään niihin positiivisiin asioihin. Ei se oo teennäistä, ei ollenkaan. Ku me kaikki ihmiset kuitenki tiietään, että jokaikisellä on elämässä vaikeita aikoja, vastoinkäymisiä, huonoja päiviä, ärsytyksen tunteita ja muitaki ns. negatiivisia tunteita, niin onko se sitte niin pahasta jos joku ei haluakaan niitä korostaa vaan keskittyy mielummin kertomaan muille ihmisille niistä hyvistä asioista?   

Sarah: "Moni ylipositiivinen ihminen on kokenut ja nähnyt niin paljon negatiivisuutta elämässään, että he eivät anna minkä tahansa asian vaikuttaa heihin negatiivisesti tai heidän asenteeseensa. He saattavat myös olla siinä pisteessä, että hyviin ja pieniin asioihin keskittyminen on se mikä pitää kasassa, ainoa asia. -- Pienet vastoinkäymiset eivät tunnu samalla tavoin ja hyvien, pienien asioiden arvostaminen kasvaa aivan älyttömästi.

Kun olet pitkään ollut ikävässä tilanteessa, tai kun sinulle tapahtuu jotain todella kurjaa, saat jollain tavalla kasattua itsesi takaisin kokoon. -- Et kuitenkaan ole robotti, joten kasaat itseäsi pikkuhiljaa, ja itsesi kasaamiseen käytät näitä kivoja positiivisia asioita ympäriltäsi. Moni sanoo, että kun on saavuttanut oman pohjan, asiat näkee todellakin eri tavalla ja asioita osaa arvostaa aiempaa enemmän. On helpompaa siis olla jatkuvasti iloinen kun osaa arvostaa niitä pieniä asioita eikä anna yhden ruuhkan, bussista myöhästymisen tai mielipide eron vaikuttaa fiilikseen."

No, miksi just mää oon sitte päättäny, etten kerro niistä negatiivisista asioista täälä blogissa, miks haluan olla niin positiivinen? - Ku mää ajattelen ja elän positiivisesti, oon paljo energisempi, oon paljo onnellisempi ja elämä antaa mulle paljo enemmän. En oo ollu aina näin positiivinen, en todellakaan, mutta vastoinkäymisten ja vaikeuksien kautta sitä oppi, että positiivisuus on tie onneen ja parempaan elämään. Nykyään osaa arvostaa asioita aivan erillä tavalla ku ennen, ja lähes jokaisesta asiasta osaa ettiä ne positiivisetki puolet. Se, että mää kirjottelisin tänne blogiin jokaikisen asian mikä mua ärsyttää, mikä on huonosti, ja niin edelleen, se sais vaan mulle itelleki pahan mielen, eikä se luultavasti teistä lukijoistakaan ois kovin kivaa jos vaan valittaisin ja valittaisin. Se vaan levittäs sitä negatiivisuutta ja lois semmosen huono ilmapiirin tänne. En toki siis todellakaan tuomihe niitäkään ihmisiä, jotka kirjottelee negatiivisetki jutut blogiin ja kertoo tosi tarkasti omista vastoinkäymisistä ja vaikeuksista blogissa, vaan arvostan heitäki paljon ja he on oikeesti rohkeita ku uskaltaa sen tehä. Oon kuitenki ite huomannu että tää tapa on mulle se oikia. Positiivisuus saa mulle itelle tosi hyvän olon, enkä koe, että mun ois tarpeellista availla mun vastoinkäymisiä ja negatiivisia ajatuksia sen enempää tänne. Semmosista asioista puhun mun ystävien ja läheisten kanssa ja se riittää. Ku on oikeesti tosi huono päivä, niin usein päätän olla kirjottamatta mitään. Jos kirjottasin, niin se vaan pahentais oloa ja ärsyttäis tuplasti, joten oon oppinu että sillon kannattaa vaan käyä läpi niitä negatiivisia tunteita ja selvitä niistä ennenku tulee mitään kirjottelemaan.

 Ku yrittää olla positiivinen, ei siinä ite mitään menetä, mutta sitävastoin siitä saa paljon. Positiivisuus myös tarttuu helposti muilleki ja näin saa toisetki ihmiset hyvälle mielelle. Positiivisuus luo hyvää ilmapiiriä ympärille ja kannustaa muitaki ajattelemaan asioista valoisasti. Ja ku tästä positiivisuudesta puhun, en puhu vaan positiivisuudesta täällä blogin puolella, vaan ihan koko elämässä, kaikissa tilanteissa. Positiivisuus on elämäntapa.

Enkä tällä tekstillä tarkota missään nimessä sitä, etteikö ihmiset sais näyttää niitä negatiivisiaki tunteita, tottakai saa ja pitääki näyttää. Halusin vaan tällä tekstillä kertoa, miksi ite henkilökohtasesti tahon jättää ne negatiiviset jutut pois täältä blogin puolelta. Siitä huolimatta vaikken niistä blogissa puhu, on mullaki kuitenki vaikeita aikoja, vastoinkäymisiä, huonoja päiviä ja negatiivisia tunteita. Mutta kaikesta selviää ajan kanssa, ja positiivisuus helpottaa huomattavasti sitä kamppailua vaikeita asioista vastaan. Sää saat olla surullinen, vihanen, ärsyyntynyt, allapäin, sun ei tarvi hymyillä tai nauraa jos et iloa tunne, sun ei tarvi piilottaa niitä todellisia tunteita, vaan sentakia koska sulle on sanottu että positiivisuus on hyvä juttu, MUTTA ku edes yrität ajatella asioista valoisasti, positiivisesti, niin kaikki ei näytäkkään niin synkältä enään. Se ei välttämättä oo aina niin helppoa ettiä tai löytää niitä positiivisia juttuja joistaki vastoinkäymisistä vaikka, mutta ku yrittää edes niin se jo helpottaa kummasti. 

Pieni yhteenveto tämän tekstin sanomasta ois varmaan ihan paikallaan tähän väliin, jos joltaki on vaikka sattunu punanen lanka hukkumaan kesken kaiken; En siis pyri olemaan täydellinen saatika sitte yritä semmosta kuvaa teille antamaan, pyrin vaan keskittymään positiivisiin ja hyviin asioihin niiden huonojen sijaan. Käsittelen ne huonot ja negatiiviset asiat muualla ko netissä, koska se tuntuu musta oikeelta. Oon kuitenki sitä mieltä, että siitähuolimatta oon aito ihminen, aito ihminen teiän muidenki aitojen ihmisten joukossa. Olkaa jatkossaki omia ihania itsejänne, ilojenne ja surujenne kanssa. Se, ettet jaa niitä suruja kaikille, ei tarkota ettet ois aito ihminen. Tai toisaalta, jos jaat ne murheet&huolet niin oot kuitenki yhtä aito, rohkea ja ihana ihminen sillonki. Jokainen saa ite päättää kertooko nuista noin henkilökohtasista asioista näin suurelle joukolle, tai haluaako keskittyä positiivisiin asioihin negatiivisten sijaan, ja muiden täytyy ymmärtää ja hyväksyä se päätös, olipa se sitte mikä tahansa. Puspus, muistakaa yrittää ajatella asioista positiivisesti, joohan? Lupaan, että siitä ei koidu mitään haittaa, hyötyjä vaan.

 Niin ja tähän loppuun vielä semmonen juttu, että tiiättekö, tää blogi on mulle yks niistä asioista, joista saan ammennettua hurjasti lisää voimaa ja energiaa elämään ja jotka tuo mulle niin hyvää fiilistä ja mieltä. Huhu, oon viimeaikoina saanu tosi paljo niiin hirmu ihania kommentteja, että ne on kyllä oikeesti saanu kunnon kestohymyn mun naamalle. Jokaikinen niistä kommenteista merkihtee mulle paljon, jokaikinen niistä tuo mulle lisää itsevarmuutta ja iloa ja jokaikinen niistä on saanu mut hymyileen tosi leviästi. KIITOS❤ Jatkakaa samaan malliin ihanat, haha :-)

Jos sulla heräs jotain kysymyksiä tai ajatuksia tästä tekstistä, tai vaikkapa asioita, joita haluat tähän aihepiiriin lisätä, niin ei muutaku sinne kommenttiboxiin vaan kommenttia kirjottelemaan!  Niin ja kiitos paljon vielä Sarahille ku sain sun tekstiä käyttää tässä postauksessa! :)

Lempparifarkut

Lieneekö tarpeellista edes kertoa noiden kuvien jälkeen, mitkä farkut on noussu mun lemppareiksi? - Kyllä, oikein arvasit: nämä kuvissa esiintyvät ihanuudet, jotka bongasin kirpparilta viidellä eurolla. Oon niiin tyytyväinen tohon ostokseen. Just semmoset farkut, mitä olin jo kauan katellu ja itelleni mieliny. Ja nyttepä tärppäs, vieläpä noin edullisesti! Hahaa, kyllä kannatti pyöräillä reilut 55 kilometriä noiden takia.

Löysimpä mää monta muutaki vaatekappaletta tuolta muutaman päivän takaselta reissulta (pyöräiltiin siis pikkusiskon kanssa Ylivieskaan ja vähä taas kirppisteltiin), mutta aattelimpa tulla esittelemään pelkästään nuo farkut, koska ne vaan vallotti mun sydämen totaalisesti. Heh, emmäsitte tiiä millasena muut tyypit nää farkut näkee, mutta mun silmissä nää on aivan ihanathuiputparhaat. Ja sehän se tärkeintä taitaaki olla, se mun oma mielipide siis.

Kylläpä niin hymyilyttää taas, mutta mikspä ei hymyilyttäs. Loma on päässy kunnolla vauhtiin ja nyt saa ihan oikeesti nauttia. Eihän lomakaan tosin tarkota sitä, että kaikki asiat välttämättä sujus just suunnitelmien mukaan tai että elämä ois niin ruusuilla tanssimista, mutta parasta tässä lomassa onki just se, että saa elää niin täysillä, niin tunteella niinku minä teen, heh..:-D Saa antaa asioiden mennä aivan omalla painollaan, ku surettaa ni sitte suretaan, ku naurattaa ni sitte nauretaan. On semmonen vapauden tunne, stressitasoki on huimasti laskenu, ja tiiättekö on semmonen tunne, että jokainen päivä pitää sisällään uusia mahdollisuuksia, mahdollisuuksia toteuttaa omia haaveita&unelmia ja kokoajan on semmonen mukava tunne ja ajatus siitä, että joka päivä saattaa tapahtua jotain aivan uutta, yllätyksellistä ja hienoa. Positiivisuudella pötkitään pitkälle, se on tullu huomattua niiin useaan otteeseen.  

Haha, ehkä pienet muokkausöverit, muttakomuttako mää niin tykkään tästä muokkaustyypistä (Cinemascope) niin pakko laittaa pari tämmöstäki kuvaa tänne sekaan..:-D

Edelleen hymyileväinen (kjeh, ja niiiin väsynyt, koska kello on jo luvattoman paljo...) tyttö täältä ruudun toiselta puolen toivottaa nyt kuitenki teille oikein mukavaa lomanjatkoa&kauniita unia ja painuu ite tästä pehkuihin. *haukotus

Onneks huomenna on taas päivä uus ja ku nytte kiiruhtaa untenmaille niin jaksaa taas puuhailla kaikennäköstä kivaa huomenissaki.

Palailempa siis blogin pariin taas ku asiaa on ja ku tullee semmonen kirjotusfiilis, heh :-) Haleja teille, ihanat lukijani<3 Pitäkää lippu korkeella ja tehään yhessä tästäki kesästä ikimuistonen, jooko? Ääks en ees malta oottaa kaikkia ihania reissuja mitä on kesän mittaan tulossa...

Nii ja tämmösenä loppukevennyksenä vielä lentosuukkoja Sinin tapaan x) Homma hallussa juu. Puss&kram teille ihanaiset.

ps. Apua, huomaa kyllä että kello on jo reilusti yli puolenyön, senverran sekametelisoppa tästä postauksesta tuli :--D haha, no pointteina oli nyt kuitenki nää uudet farkut ja muutenki jotain mun perushöpöttelyä siihen päälle vaan. Eihän kaikessa tarvikkaan aina olla niin sitä punasta lankaa, eihän?

Se mun juttu

Musta tuntuu, että mä oon vihdoin löytäny sen. Sen oman juttuni siis. Sen löytämiseen meni aikaa vuosia, enkä vaan millään tuntunu löytävän sitä. Pohdin, pohdin ja pohdin niin paljo, että mikä on mulle semmonen juttu josta tykkään tosi paljo, juttu jossa oon ihan hyväki, joka on suuressa roolissa mun elämää. Juttu, joka oikeesti antaa mulle paljon ja tuo mielihyvää ja iloa mun elämään. Keksein ja vieläki keksin kyllä tosi paljonki asioita, jotka täyttää ainaki osittain nuo kriteerit, mutta silti musta tuntu, ettei mikään niistä ollu oikeesti justiinsa se mun juttu, jonka perään niin haikailin.

Se mun juttu löytyki kuitenki sitte aivan itestään, ku olin jo luovuttanu sen ettimisen. Yhtäkkiä sitä vaan tajus, että hetkinen, tämähän se taitaa olla. Nimittäin kirjottaminen. Asia, jota ilman en nykyään pystyis elää, ainakaan näin onnellista elämää. Siitä on tullu niin suuri osa mun elämää. Aivan huomaamatta, viimesen parin vuoden aikana. Mää nautin kirjottamisesta niin paljo, eikä enää oo mitään epäselvyyksiä siitä, etteikö tää ois just se mun juttu. Ystävätki sano useampaanki otteeseen tossa jokusen aikaa sitte, että "Sini, kirjottaminen on oikeesti niin sun juttu." ja se tuntuu hyvältä. Se tosiaan taitaa olla mun juttu, mun ikioma juttu, jonka löytämisestä oon kauan aikaa haaveillu.

Vielä yläasteella ku olin, ei kirjottaminen ollu mulle mitenkään erityisen mielekästä. Kirjotinhan mää toki jo sillon blogia ja päiväkirjaa ja sillain, mutta se oli niin erilaista vielä sillon. Äidinkielessäki mää lähes inhosin kirjotella niitä aineita ja enpä mää muutenkaan mun aikaani hirveesti kirjotteluun käyttäny.

Nyt asiat on kuitenki aivan toisin. Kirjottamisesta on tullu mun henkireikä, eikä mun kirjottelu jää pelkästään blogiin, eiei. Tän blogin ohella kirjottelen myös päiväkirjaa, toista blogia, joka tosin on salainen ja muutenki kaikenlaisia tekstejä, ihan runoista ja fiktiivisistä teksteistä tosielämän tapahtumiin ja tunteiden setvimiseen. Haha, mun kaverit onki tottunu siihen, että multa tulee usein ihan jäätävän pitkää viestiä, pohdiskelevia ja tunteellisia tekstejä, vähä erityyppisiä tekstejä ku semmosia ihan vaan perus kuulumislöpinöitä. Mää rakastan leikitellä sanoilla, käyttää mun mielikuvitusta teksteissä, pohdiskella niin paljo ja kuvailla asioita. Se kirjottaminen on jokapäivästä puuhaa, osana mun jokaikistä päivää.

Kirjottamalla mää osaan ilmasta itteäni hyvin. Kirjotan tosi paljo mun ajatuksia ja tunteita ylös, puran mun päässä temmeltävää ajatusten sekamelskaa lause lauseelta. Kirjottaminen auttaa ainaki mulla lähes kaikkeen, heh. Jos on surullinen fiilis, vihanen fiilis, stressaantunu olo, ahdistunu olo, jännittyny tai pelokas olo. Noihin kaikkiin auttaa kirjottaminen. Aina olo paranee ku pääsee kirjottamaan. Kirjottaminen on mun keino käsitellä vaikeitaki asioita ja päästä niistä yli. Kirjottaminen rauhottaa mua ja saa mulle hyvän fiiliksen. Erityisen rauhottavaa ja ihanaa on se, ku kirjottaa vaikka itelle päiväkirjaan asioita tai kaverille vaikka viestiä ja saa kirjottaa ihan mitä vaan. Ku niitä sanoja vaan tulee ja tulee. Saa purkaa kaiken, mitä päässä pyörii, tekstin muotoon.

Tästä kirjottamisinnosta on hyötyä ihan lukiossaki. Nykyään tykkään oikeesti kirjotella vaikka just äikässä aineita, mulla ei oo koskaan vaikeuksia tuottaa niihin tarpeeksi tekstiä ja esseiden kirjottaminenki sujuu. Heh, niin jos vaan sitä tietoa on. Ja tää on musta huippu juttu, koska yläasteella pelkäsin just sitä, kuinka tuun selviämään ku lukiossa pitää kirjottaa niin paljo ja vaikka just kokeet koostuu lähes kokonaan vaan esseistä. Mutta enään se ei pelota mua, ei sitte laisinkaan. Nykyään mää jopa oikeesti nautin siitä ku lukiossa kirjotetaan niin paljo. Saan siinä samalla toteuttaa itteäni ja tehä asiaa josta pidän ihan kamalasti.

Tää oman jutun löytäminen tuli niin sopivaan aikaan. Tää hyödyttää mun koulunkäyntiä, mua itteäniki, tää saa mulle semmosen turvallisen ja rauhallisen olon. Enään ei tarvi pohtia kuumeisesti, mikähän se oma juttu on. Oon vihdoin löytäny mun vahvuuden, jota saan käyttää, tosi paljoki.

Yks parhaista asioista kirjottamisessa on munmielestä se, ku näkee sen kehityksen. Huomaa itekki, kuinka sitä ajan kuluessa kehittyy kirjottajana, tulee taitavammaks kirjottajaks ja oppii uusia asioita. Onnistumiset tuo lisäpotkua tähän touhuun ja epäonnistumiset opettaa&saa yrittämään vielä kovemmin. 

Täälä blogissa mun kirjotustaidot ei oo päässy ehkä niinkään oikeuksiinsa, koska parhaimmillaan oon kirjottaessani mun tunteista, ajatuksista ja just vaikka asioista joita oon käyny läpi tai muistoista, joita on kertyny vuosien mittaan, ja näitähän juttuja mää en oikeestaankaan kirjota blogiin, koska en halua niitä koko maailmalle jakaa. Mutta vaikka en voikkaan niin täysin vapaasti tänne kirjottaa tai mistä vaan, niin kyllä mää silti nautin tästä bloggaamisesta tosi paljo. Jos en nauttis, niin en mää varmaan täälä enään olis. Mulla on kova halu kirjottaa, ja erityisen hyvä paikka kirjottamiselle on siks blogi, koska näin saan olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, ihan vaan mun kirjotusten kautta, ja saan  myös palautetta mun kirjotuksista. Se on huippua.

Kirjottamisen kautta mää oon myös tutustunu uusiin ihmisiin, upeisiin sellasiin, saanu itekki lisää itsevarmuutta ja uusia hienoja kokemuksia, ja toivottavasti tuonu piristystä joidenki ihmisten päivään. Oon tuonu kirjotuksillani esiin mun mielipiteitä, tietoja musta, mun kuulumisia ja höpinöitä. Kirjotuksillani oon siis jättäny jälkeni tänne internetin ihmeelliseen maailmaanki. Oon yks niistä monista monista bloggaajista, jotka muodostaa yhdessä tämän "blogikulttuurin" ja pitää sitä pystyssä.

Mulla on unelmia&haaveita liittyen kirjottamiseen, niin tosi pieniä ku vähä suurempiaki, mutta tulevaisuus näyttää, tuleeko mun ammatti liittymään jotenki kirjottamiseen, vai jääkö tämä puuha ihan vaan harrastukseks. Sen voin kyllä luvata, että kokonaan en missään nimessä jätä tätä touhua, niin merkittävä osa se mun elämää on ja niin paljon hyvää se on mussa aikaan saanu. 

 Melko hitaastihan mää kirjottamiselle lämpenin ja pidinpä sitä joskus vastenmielisenäki puuhana, mutta sitteku siihen yhtäkkiä tykästyinki niin senjälkeen onki sitte ollu menoa se. Musta on ihan hullua aatella, kuinka tärkiä asia itelle tämmösestä puuhasta voi oikeesti tulla ja kuinka paljo se loppujenlopuks mulle antaa. Kirjottaessa mää en mitään menetä, mutta paljon saan. Rakastan niin kovin.


Muita kirjottamiseen hurahtaneita? Heräskö teillä jotain ajatuksia/kysymyksiä tästä tekstistä? Jos heräs niin heittäkäähän ihmeessä kommenttia! Niin ja kertokaahan toki, ootteko teki löytäneet sen teiän oman jutun ja jos ootte, niin mikä se mahtaa olla.