torstai 2. elokuuta 2018

Vielä hetkeksi jotain vanhaa uuden keskelle



Tuntuu niin käsittämättömältä, että mun Helsinkikesä on ohi! Taas. Tiistai-yönä me jätettiin Helsinki taaksemme ja tällä hetkellä istun pitkästä aikaa täällä kotikotona tietokoneen äärellä. Ja voi, ihanaa olla tässä, kirjottelemassa taas viikkojen tauon jälkeen ajatuksia ylös. Jakamassa ne teidän kanssa. Mun olo on vielä kovin haikea ja tyhjä tästä muutosta. Hyvästit on ollut mulle aina vaikeita, olipa sitten kyseessä ystävä, joka täytyy hyvästellä ja päästää satojen kilometrien päähän itsestä, lomakohde jossa oon hetken lomaillut tai kaupunki, jossa oon kesäni viettänyt. Ehtiihän tuossa kahdessakin kuukaudessa nimittäin kiintyä ja uppoutua aivan omalla tavallansa siihen uuteen ympäristöön, arkeen ja elämään. Hyppy tuolta Suomen suurimmasta kaupungista tänne pienen pieneen kuntaan tuntuu joka kerta tosi hassulta ja luo mulle tämän tyhjän olon. Missä on ne kaikki ihmiset, se hälinä ja elämää sykkivät kadut, ne kymmenet paikat, joiden väliltä arpoa tulevan päivän suunnitelmat, ne lukemattomat eri kahvilat, pienet putiikit ja kauppakeskukset, bussi- ja ratikkaliikenne, joka vie sinne minne vain keksiikään lähteä? Tuntuu tosi hämmentävältä, että mitään siitä ei ookkaan täällä. Kuin hyppäisi planeetalta toiselle, siltä musta toisinaan tuntuu.

Uskon kuitenkin, että vaikka just nyt tämä muutos tuntuu jopa hiukan shokeeraavalta ja kontrastiero on aika valtava näiden kahden paikan välillä, jo parin päivän päästä osaan alkaa nauttia enemmän siitä, mitä täällä on. Lapsuudenkoti, jonne on aina maailman turvallisinta ja ihaninta palata, hiljaisuus ja rauha. Luonto lähellä, joka puolella. Ystäviä ja perhe, joita kaipasin niin kovasti. Tuttu ja turvallinen paikka, tämän tunnen niin läpikotaisin, kuin omat taskuni. Lyhyet välimatkat, jotka pääsee pyörällä tai kävellen. Ei ylimääräistä vilinää ja hälinää, täällä pääsen oikeasti rauhoittumaan ja hengähtämään. Nauttimaan mun kotikunnasta vielä viimeiset viikot, ennen lopullista muuttoa pois kotikonnuilta.



Kun mietin mennyttä kesää, nousee mulle monenlaisia ajatuksia ja fiiliksiä mieleen. Eläessä näitä hetkiä uudelleen läpi, tunnen vahvasti helpotusta, haikeutta ja onnea. Kiitollisuuttakin. Kaikki ei mennyt etukäteen luotujen suunnitelmien ja odotusten mukaisesti ja arki oli paikoitellen hyvinkin väsyttävää ja rankkaa muun muassa suuren univelan, stressaavien työjuttujen ja jatkuvan sairastelun ja kropan oikuttelun takia. Helpottaa ajatella, että enään ei tarvitse stressata työasioista tai elää vuorokausirytmissä, joka ei vaan sopinut mulle ja mun kropalle ollenkaan. Kuitenkin mulle jäi päällimmäisenä mieleen kesästä ne lukuisat onnen hetket, uudet (sekä vanhat) ihanat ihmiset, Helsingin kauneus, kesän vapaus ja tunnelma ja kasvattavat ja vahvistavat kokemukset. Niistä saan olla oikeasti kiitollinen ja onnellinen. Kesän aikana olin myös usein ja paljon omalla epämukavuusalueellani eri tilanteissa, mikä sillon itse tilanteessa tietenkin verotti voimia ja aiheutti harmaita hiuksia, mutta näin jälkikäteen ajateltuna opetti ja kasvatti paljon. Vahvisti ja antoi repun täyteen uusia eväitä ja kokemuksia. Ne aioin kuljettaa mukanani syksyyn ja uusiin tuuliin. 

Uusista tuulista puheen ollen, jo parin viikon päästä mulla on muutto Joensuuhun edessä, kuukauden päästä mulla alkaa uusi koulu, jossa pääsen opiskelemaan vihdoin itselleni ammatin (varmasti rakkaan sellaisen) ja tämän muuton ja koulun myötä oikeastaan koko mun tähänastinen elämä kokee jonkinasteisen mullistuksen. Kun tietää, ettei enään muuta takaisin kotikotiin vaan asettuu sinne melkein 400 kilometrin päähän aloittamaan ihan täysin omaa elämää. Mulla on vielä niin paljon hoidettavaa ja tehtävää, ennen kuin voin asettua rauhassa Joensuuhun aloilleni ja aloittaa uuden arjen siellä, että tiedän, miten hyvää mulle tekee viettää pieni loma ennen sitä täällä kotona. Kotona, jossa on aina hyvä olla. <3 Vielä hetkeksi jotain vanhaa uuden keskelle. Ja sitten mieli avoimena ja reippaana eteenpäin. 

Mitähän kaikkea elämällä onkaan mulle tarjota?

4 kommenttia:

  1. Miljoona kertaa sydän. Mä niin toivon, että pian taas nähään, varmaanki jo siellä Joensuun maisemissa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi murunen <3 Samaa toivon minäkin!! Onneksi pian asutaan niin lähekkäin, että ei oo niin vaikeeta päästä näkemään. <3

      Poista
  2. Toivon, et viihdyt sitten uudella paikkakunnalla. Se on niin tärkee juttu ihan kaiken kannalta ! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, mää toivon kans! <3 Se on kyllä tosi merkittävä juttu oikeesti. :)

      Poista

Kiitos kommentista!❤