sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Mutta uskothan, silti aina valtava ikävä jää




Hyökyaallon voimalla iskeytyvä
 suru ja tuska,
kun lähdit luotamme
Siinä hetkessä 
maailmani seisahtui;
voikohan elämä 
enää koskaa jatkua? -
Sydäntä raastavaa tuskaa,
tekee niin kovin kipeää.

Tänään lasken haudallesi 
kynttilän kirkkaan,
ja Sinulle kyynelsilmin kuiskaan:
" Niin elämä kuitenkin jatkui. 
Surun ja tuskan puristava vanne  
hetki hetkeltä
heikkenee.
Muistot meistä
toivat hymyn takaisin,
liittivät meidät ikuisesti
yhteen.
 Mutta uskothan,
silti aina,
valtava ikävä jää."





Rakkaudella, ikävöivä Sini. </3


11 kommenttia:

Kiitos kommentista!❤