Katsaus välivuoden kuulumisiin

Jos saisin tänään päättää uudestaan, mennäkkö heti lukion jälkeen jatko-opiskelemaan vai viettääkkö ensin välivuosi, niinku oonki nyt tekemässä, ei mun tarvis kahta kertaa miettiä. Välivuosi ei varmastikkaan oo kaikille hyvä tai ainakaan paras vaihtoehto, mutta mulle se on jo nyt sitä osottanu olevan, onneksi. Vaikka me ihmiset sorrutaanki monesti semmoseen "mitä jos.."-ajatteluun tai omien valintojen katumiseen (myönnetään..), niin tässä asiassa mulla ei oo tullu kertaakaan semmosta oloa, että kaduttais tai haluaisin asioiden olevan jotenkin toisin.

Ehkä se johtuu siitä, että mulla on ollut kesän alusta saakka säännöllisesti aina koko viikot (miinus la-su) töitä, mikä on pitänyt rytmit ja rutiinit kunnossa, ja sen lisäks mulla on ollut monenlaista mielekästä tekemistä ja reissua jo näien ekojen välivuosi-kuukausien aikana. Elämä on pitäny mua siis sopivan kiireisenä päivästä ja viikosta toiseen, eikä mitään täydellistä pysähtymistä oo missään vaiheessa tapahtunut.

 Etukäteen mua pelotti just se, että mitä jos jämähän vaan kotiin tai jonnekkin muualle, enkä uskalla toteuttaa itteäni ja haaveitani. Että entä jos tää vuosi on tavallaan ihan turha. Sujahtais vaan ohi ku raketti avaruuteen. En usko, etteikö mulle vielä joskus semmonen olo voiskin tulla, mutta tähän saakka mulla on ollut pääasiassa ihan päinvastanen fiilis. Semmonen melkeenpä kummallisen seesteinen ja luottavainen olo. Huominen ei hirvitä.

 Tiiättekö, kun joskus elämässä saattaa tulla semmonen vaihe, että on jotenkin tosi levoton fiilis ja tuntuu, että haluais olla jossain ihan muualla, haluais asioiden olevan edes joltakin osin erillä tavalla. Mutta nyt musta tuntuu, että oon siinä elämäntilanteessa, missä mun kuuluuki olla. Että tää on sitä mun elämää. Ja jos tuleekin päiviä tai asioita joita haluaisin muuttaa, pyrin tiedostamaan sen, että määhän oon loppupeleissä aina ite se, joka voi eniten tähän elämään vaikuttaa omilla valinnoillani ja toiminnallani. Että sillon pitää vaan tehdä asialle jotain. Ja jos kaikkensa on jo tehnyt, täytyy yrittää vaan hyväksyä se asia osana omaa elämää ja löytää ehkä jotain muita ratkasuja, jotka tuo just mulle sitä hyvää oloa ja onnea. Yleensä se helpottaa.

Vielä näihin välivuoden kuvioihin palatakseni, oon nauttinut aivan älyttömän paljon siitä, että tää mun työpaikka (josta oonkin älyttömän iloinen, sillä saanhan työskennellä alalla, joka on ollut mun haaveammatti niin kauan ku jaksan muistaa) sijaitsee alle kilometrin päässä mun kotoa ja työpäivien jälkeen on aina ilta vapaata, eikä siis tarvi tehä mitään kouluhommia töiden lisäksi. Oon nauttinut siitä, että oon näin kotona asuessani kerennyt viettää paljon enemmän aikaa perheen kanssa ku aiemmin: vielä joku aika sitten kun se oma vapaa-aika kotona oli niin paljon rajotetumpaa esimerkiksi kirjotusten ja lukion takia ja kun siihen vielä yhisti kaverien näkemisen ja harrastukset niin sitä aikaa ei ihan hirveesti "ylimääräsiä" ollut. Elämä voi siis olla nyt  aiempaa spontaanimpaa, kun ei oo joka iltaa valmiiksi pitkällä tehtävälistalla kuormitettu.

Mulla on ollut viime aikoina myös tuhannesti enemmän aikaa harrastuksille ja muillekin mulle tärkeille asioille. Niille, joita oli ennen toisinaan pakko työntää vähän syrjään, koska ei vaan ollut aikaa. Nyt oon kerennyt taas lukea koko viime vuodenkin edestä ja rakastunut siihen yhtä palavasti kuin sillon joskus reilun vaahtosammuttimen kokosena pikku nappulana. Oon päässyt kirjottelemaan enemmän ja useammin, esimerkiksi runojen raapustelun muodossa ja se saa mut kyllä aina yhtä hyvälle mielelle. Oon innostunut säbästä vielä aiempaaki enemmän ja oon mielissään kun mulla on mahdollisuus päästä pelaamaan sitä nykyään useempia kertoja viikossa. Ihan vaan näin muutamia mainitakseni, listahan nimittäin vois jatkua vielä vaikka kuinka, kun kerran vauhtiin pääsin! :-D

Välillä on väsy painanut päälle, kun on ollut mielessä samaan aikaan tuhat muistettavaa asiaa ja varsinkin töissä oli aluksi niin paljon uudenoppimista. Välivuoden varsinaisesti aloittanut kesän jälkeinen aika sopeutumisineen takaisin kotiin Helsingin vilinästä tänne pikkuseen paikkaan ei myöskään tapahtunut sillon viikkoja tai nyt jo kuukausia sitten ihan vaan sormia napsauttamalla tai hymy korvissa, mutta siitäkin selvittiin ja mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä turvallisemman ja tiukemman otteen näistä nykyisistä elämän sävelistä oon saanut ja uskon ja toivon, että se ote pitää jatkossakin. Kaipuu eri ympyröihin muuttaneita ihmisiä kohtaan tai esimerkiksi lukioaikojen hyviin hetkiin valtaa välillä sydämen, mutta se kuuluu elämään ja on ihan sallittua, kunhan vaan jaksaa ite jatkaa matkaa siitä huolimatta.

Uskoin jo ennen välivuoden alkua, että tää vuosi tulee olemaan mulle eräänlainen kasvun vuosi, ja uskon niin edelleen. Oikeestaanhan sitä se on jo kovasti ollut. Ihan huippua, että mulla on mahollisuus tämmöseen vuoteen, oon siitä kovin kiitollinen. Tulipa mitä tahansa vielä eteen, en usko, että koskaan kadun välivuoden viettämistä.

Ootko sää viettänyt koskaan välivuotta ja jos oot millanen kokemus se oli sulle?