Just nyt mua hymyilyttää kovasti. Takana on aivan itkettävän ihana viikonloppu; mun ensimmäinen isosleiri. Teki vaan niin hyvää heittää puhelin (ja kaikki muukin sosiaaliseen mediaan liittyvä) lähes täydellisesti syrjään muutaman päivän ajaksi ja keskittyä vaan tähän ihan oikeeseen elämään: uusiin ihmisiin tutustumiseen ja heidän kanssa touhuiluun aina aamusta iltaan. Oon ihan sanaton siitä, miten läheisiä ennestään tuntemattomista ihmisistä voikaan tulla ihan vaan parissa päivässä. Miten ihanien ihmisten kanssa mää sainkaan nuo päiväni viettää. Ihan huipputyyppejä. Se yhteishenki lämmitti mun sydäntä tosi paljon. Ikäerot tai erilaisuus ei haitannut ollenkaan; tuntu niin hyvältä, kun niin minä ku kaikki muutkin saatiin olla vapaasti just sitä mitä ollaan ja silti me riitettiin muillekin. Oltiin just hyviä. Jokainen näistä tyypeistä teki omalla tavallaan tästä leiristä ikimuistosen kokemuksen, jota on ihana muistella vielä pitkään tulevaisuudessakin.
Hymyilyttää myös siks, koska tämän viikonlopun jäljiltä mulla on semmonen ittensä voittamis-fiilis. Vihdoin mää tein sen: otin ja menin isoseks, vaikka jännittikin tosi paljon. Aiemmin ku oon vaan siitä uskaltanut haaveilla, oikeesti jo monen vuoden ajan. Jotenki sitä on vaan aina aatellut että ei ois ehkä aivan riittävä isoseks. Kun en tykkää esiintyä, enkä viihdy huomion keskipisteenä isoissa porukoissa tai yleisön edessä. Mutta tulipahan huomattua, että kyllähän musta isoseksi oli ja vallan mainiosti riitin, just tämmösenä Sininä ku oon. Tämän(kin) kokemuksen myötä lupaan itelleni, että aion jatkossa yrittää heittää näitä omia turhia rajotuksiani romukoppaan ja lähtä toteuttamaan muitakin mun haaveita ja asioita, jotka kiinostais tai houkuttelis kokeileen, uskomalla vaan itteeni, vaikken se stereotyyppisin ihminen siihen tiettyyn juttuun oiskaan. Jokaisella on kuitenkin ne omat vahvuudet ja usein ne korvaa nää "puutteet", jotka saattaa mietityttää tai epävarmuutta tuottaa. Pitäis vaan muistaa keskittyä niiden puutteiden sijaan omiin vahvuuksiin ja ammentaa sieltä sitä uskoa ja luottoa omaan tekemiseen.
Pikkuhiljaa täytyy kääntää katse jo kohti tulevaa viikkoa ja uusia koitoksia (esimerkiks kipasemalla iltahommien pariin ja menemällä sen jälkeen oikeesti ajoissa nukkumaan, koska jäätävät univelat, heh.) mutta sanompahan kuitenkin tähän loppuun vielä sen, että näillä eväillä on oikeen hyvä jatkaa huomiseen! Hymyillen, akut ladattuina. Tää reilun viikon mittanen loma töistä piti sisällään paljon ihania hetkiä huipentuen tähän viimeseen viikonloppuun ja ette uskokkaan, miten kiitollinen olo mulla just nyt on. Kiitos. Tämän sanan ansaitsis ja ansaitseekin kuulla niin moni. <3
Ihana teksti❤ nyt univelat pois ja reippaana uuteen viikkoon👍
VastaaPoista-Josefiina
Kiitos Jose! <3 Näin tehhään! :D
PoistaHuippu ku vihdoin uskaltauduit lähtä isoseks! Oon ite kans ollu muutaman kerran isosena ja se on kyllä niin ihanaa, se on niin ihanaa huomata kuinka tärkeä saa olla niille leiriläisille. Oon tässä pari viikkoa mietiskelly että ois kiva taas mennä isoseks ja arvaa vaan tuliko nyt vielä pahempi hinku päästä isoseks, nyt on niinku semmonen olo että heti ku kärkeen nii soitan jollekki isännälle:DD
VastaaPoistaNo niimpä, oisin kyllä jääny niiin paljosta paitsi jos en ois tonne lähteny! Ihan mahtava kokemus. :) Ja sanos muuta, se on niin huippu fiilis! Haha mutta hei, nyt vaan otat sen puhelimen käteen ja soittoa isännälle, todellakin!! :-D
PoistaItellä on just se et en tykkää esiintyä enkä oo muutenkaa rohkea nii en oo sen takia lähteny isoseksi, mutta jospa sitä tulis joskus rohkastuttua ja mentyä, saa nähä. Kiva postaus ja huippua, että uskalsit mennä.
VastaaPoistaJoo mulla oli just niin tuo sama, mutta ihan oikeesti ei annneta sen rajottaa liikaa meiän elämää! :) Siellä luultavasti on kuitenki semmosiaki isosia ketkä tykkää enempi olla esillä ja tälleen, joten jos tuntuu siltä ettei halua olla niin paljo sielä "yleisön" eessä esim. salissa nii ihan varmasti löytyy joku joka sut voi korvata ja uskon että muut ymmärtäis ton ettei kaikki vaa oo esim. nii rohkeita esiintyjiä. Silti oisit varmasti just hyvä isonen, se ku on nii paljo muutaki kuitenki ku vaa sitä esilläoloa. Mutta kiitos ja oikeesti, jos yhtää haluaisit isoseks mennä nii teeppä se, uskon että susta on siihen! <3
PoistaOon kans semmonen että en tykkää esiintyä ja olla keskipisteenä ja tyyliin puhua ku montakymmentä päätä kuuntelee. Oon siltiki ollu tosi monilla leireillä ja ripareilla isosena, ja koen kyllä että oon saanu niiltä leireiltä aivan hirveesti itelleni. Palio enemmän mitä oisin ikinä voinu kuvitellakkaa. Ja ku lähtee vaan kerta toisensa jälkeen nii huomaa että seki esiintyminen on aina vaan helpompaa. Muistaa vaan ajatella just sitä että on omana itsenään aivan riittävä. :)
VastaaPoistaSulla on Sini tosi mukava blogi ja luen tätä oikeen mielellään, monesti vaan ei tuu kommentoitua. :)
Kiitos ihan tosi paljo tosta kommentista, tuli niin hyvä mieli! <3 Ihan huippu kuulla, että sullakin on ollu noin positiivisia kokemuksia isostelusta ja oot silti menny mukaan vaikka esiintyminen jännittäis ja ois vaikeeta. Huippu sinä! :) En kyllä usko, että tää mullakaan jää tähän, todellakaan! :-D
PoistaVoivitsi, vähän me mennää joku kerta samalle leirille isoseks!! Ois aivan super ihanaa. <3
VastaaPoistaSamaistun myös tuohon, että isosena oleminen on vaan niin parasta, etenki ku yleensä isosporukka vetää yhtä köyttä ja se on just tommosta kun kuvailit. p a r a s t a. <3
No sanos muuta, kuulostaa oikeen hyvältä!! <3 Ja jep, sitä se kyllä oli. :')
Poista