lauantai 6. toukokuuta 2017

Elämän tie kyllä kantaa




Se on hassua, miten ihan vaan muutamassa kuukaudessa niin moni asia voi muuttua omassa elämässä. Kun oikeastaan koko tuttu arkielämä muuttuu joksikin uudeksi, tuntemattomaksi, se vaatii yllättävänkin paljon totuttelua. Kipuiluakin. Välillä täytyy oikein pysähtyä hetkeksi paikoilleen ihan vaan hengähtämään, kelailemaan sitä, missä just nyt ollaan. Juurruttamaan ne muutokset sinne oman mielenkin sopukoihin. Ehkä valmistautumaan jo uusiinkin haasteisiin, muutoksiin. Toisinaan päälle iskee se tunne, kun muutoksia tuntuu tulevan niin tiuhaan tahtiin, että edes edelliseen ei ehdi kunnolla sopeutua uuden jo vyöryessä päälle. Kieltämättä silloin mielessä usein välähtää, että apua, nyt kyllä pudotaan kelkasta kokonaan, vauhdin yltyessä vähän liiankin kovaksi. Ihmisenä, joka pitää kaikesta tutusta ja turvallisesta, on välillä tosi raastavaakin yrittää päästää siitä vanhasta irti ja kääntää katseensa uuteen. Tuntuu, ettei ole oikein mihinkään vielä valmis, haluaisi vain pysäyttää ajankulun. Jäädä tähän hetkeen, ihan olla vaan.


Mutta haluaisinko kuitenkaan jäädä jumittamaan koko loppuelämäkseni aina vain samaan elämäntilanteeseen, vain, koska tämä hetki tuntuu niin tutulta ja turvalliselta? Kuinka paljon elämä silloin antaisi, jos askelta tuntemattomaan en koskaan ottaisikaan, pyörisin vain samoissa ympyröissä läpi elämäni? - Voin kuvitella, se varmasti turhauttaisi ja kaduttaisi,  p a l j o n . Toisi tunteen, että niin paljon jäi kokematta ja näkemättä. Se lamaannuttaisi, veisi unelmat ja haaveet kauas ulottumattomiin. Kiitos siis elämä, että toisinaan patistelet väkisinkin eteenpäin. Riistät pois sen vanhan, jotta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kulkea eteenpäin. Aina ei oma rohkeus siihen riittäisi, onneksi kuitenkin jaksat kuljettaa aina mukanasi, silloinkin kun vastustelen ja yritän paeta luotasi pois.


Kaikista niistä pelon ja epävarmuuden tunteista huolimatta, tunnen myös suurta helpotusta siitä, että saan aukaista vihdoin uuden sivun elämässäni. Se tuntuu kovin vapauttavalta, mahanpohjaa kutkuttavaltakin. Vaikka sitä monesti saattaa heikkoina hetkinä sortua ajattelemaan, "mitenköhän muka ikinä selviän näistä kaikista uusista haasteista, tulevista hetkistä, muutosten tuulista", kuitenkin koko ajan tunnen jossakin tuolla syvällä sisimmässäni, pystyn tähän. Selviän kaikesta, menneestä ja tulevasta. Koska uskon, elämän tie kyllä kantaa. 


13 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Oon kans semmonen tutun ja turvallisen rakastaja, mutta oon myös huomannu, että joskus kannattaa todellaki mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Jep sama täällä, ja se tunne on oikeesti tosi huippu, kun uskaltaa mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja sitä kautta saa paljon uusia hyviä kokemuksia ja elämyksiä. :)

      Poista
  2. Ihana teksti, voin niin samaistua! ♥

    VastaaPoista
  3. Samaistun täysin! Välillä niitä muutoksia tulee kyllä ihan liikaa, mutta lopulta aina huomaa että ne on hyväksi itelle. Oot niin taitava kirjoittaja! ❤
    PS. Jatkan tänään sen kameran usb-johdon ehtimistä illalla ni saisin ne kuvat teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos hirmusesti Noora! <3 Ihana kuulla, että pystyt samaistumaan tähän, eipähän olla siis ainakaan yksin tän asian kanssa. :') Ja joo, ei mitään kiirettä sen kanssa, ehit sitten kun sulla on oikeesti aikaa!

      Poista
  4. Siis ihan kun mun suusta tää!niin tuttuja ajatuksia. varsinkin nää lauseet "Ihmisenä, joka pitää kaikesta tutusta ja turvallisesta, on välillä tosi raastavaakin yrittää päästää siitä vanhasta irti ja kääntää katseensa uuteen. Tuntuu, ettei ole oikein mihinkään vielä valmis, haluaisi vain pysäyttää ajankulun. Jäädä tähän hetkeen, ihan olla vaan." tunnistan itestäni niin selvästi! välillä tää nuoruus tunryy

    VastaaPoista
  5. apua se karkas :D nii välillä tää nuoruus tuntuu olevan niin hankalaa aikaa! mut silti nii ihanaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määpä vastaan tässä nyt nuihin kumpaanki sun kommenttiin haha! :-D Niin kiva huomata, ettei oo yksin näiden ajatusten kanssa! <3 Mutta jep, nuoruus on kyllä toisaalta aika haastavaa, mutta silti aivan ihanaa, just silleen! :-D Ja kiitos vielä kommentista, nää piristää aina niin kovasti <3

      Poista
  6. Mäki oon samanlainen tai et mielellää yleesä pysyisin siinä tutussa ja turvallisessa; mutta se ei oo mahdollista ja toisaalta hyvä niin:)
    Kiva postaus♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, se on kyllä oikeesti kuitenki hyvä, ettei voi aina pysyä vaan siinä tutussa ja turvallisessa. :) Voi kiitos paljon! <3

      Poista
  7. Mä ajattelen useasti samoja ajatuksia, upea teksti! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!❤