Alkuvuoden kuulumiset

Heips! Viime kuulumispostauksesta on vierähtäny taas aikamoisesti aikaa, mutta rehellisesti sanoen tykkään ehkä vielä aiempaa enemmän tästä nykyisestä blogin sisällöstä ja suunnasta mihin oon tätä vieny, koska on ihan parasta ku on paikka, jonne saa jakaa omia tarinoita, runoja ja kuvia, eikä kaiken tarvi aina liittyä mun päiviin, elämässä tapahtuviin juttuihin tai muutenkaan vaan minuun. Toisinaan on kuitenki edelleenki vaan niin kivaa höpötelläkki ja jutella niistä asioista, jotka on just nyt mun elämässä ajankohtasia, joten täältä pesee, ei nää kuulumisetkaan ihan kokonaan saa täältä blogista pois jäädä! :-D 

Ihan hurjaa, miten ihan just ollaan jo helmikuussa menossa, vaikka vuosihan vaihtu aivan tovi sitte! Toisaalta viime vuodesta tuntuu kuluneen jo aivan hirveen kauan, sen verran tapahtumarikas tää alkuvuosiki on ollut. Mutta näin aluksi vielä loppuvuoteen palatakseni, en ookkaan tainnu täälä blogissa mainita lainkaan, että tää tyttö sai kun saikin suoritettua autokortin, jihuu! Sain kortin jo siis joskus tuossa joulukuun puolessa välin, joten autokoulu on ollu nyt onneksi mulla jo hetken aikaa poissa kuvioista, tosin toinen vaihe on eessä jo tässä aivan pian.

 Mitäs tää alkuvuosi on sitte tuonut mukanaan? - Ainakin panikointia lähestyvistä kirjotuksista ja lukion loppumisesta, haha! No totta puhuen, ihan rennosti ja onneks aivan levollisin mielinkin mää oon tässä kirjotuksia kohti edenny ja koulussa on ollu oikeestikki mukavaa. Musta on huippua, kun koulussa tarjotaan näitä kertauskursseja, niin saa koulussaki keskittyä siihen kirjotuksiin valmistautumiseen, ettei kotona tarvi sitte ahkeroia yksin niin paljoa. Erityisesti vaikka matikan kertauskurssi on kyllä niiin iso helpotus, koska yksin noiden laskujen kanssa menis varmaan sata kertaa päivässä hermo jos ei vaan ymmärtäis jotain kohtaa, eikä ois sitä opettajaa siinä vieressä neuvomassa. :-D

Haha, mutta täytyy kyllä myöntää, että mää ootan vähän pelonsekasin tuntein tuota lähestyvää lukulomaa, kun nyt on tuntunu vaan niin helpolta aatella, että mitä sitä nyt stressaamaan ja vielä kovinkaan ahkeroimaan, lukulomalla sitte. x) Mutta kaiken kaikkiaan tää abivuosi (joka on ihan kohta jo takana, oikeesti mitä!!) on ollu sairaan kiva ja oikeesti tosi erilainen lukiovuosi ku kaks ekaa vuotta oli ja mää niin tiiän jo tässä vaiheessa, että tuun sitte lukion lopetettuani niiiin ikävöimään tota meiän koulua! (Ainakin toisinaan. :--D) Niiin paljon mahtuu kokemuksia ja elämyksiä (sekä hyviä että vähän huonompia heh) noihin kolmeen vuoteen, että huhuh. 

Tähän alkuvuoteen on kuulunu myös mukavasti koiran kanssa touhuilua ja kouluttamista, kavereiden kanssa vietettyjä hetkiä ja juttutuokioita, kivoja urheilukokemuksia (päästiin esimerkiks meiän lukiosäbäjoukkueen kanssa meiän koululla pelatusta turnauksesta Lapualle jatkoturnaukseen, johon ei enään hirveen kauaa meekkään!), mehtässä puuhommien parissa vietettyjä päiviä, jotka onki ollu loppujen lopuks paljon kivempia kokemuksia mitä oon etukäteen oottanu, sekä kuumeista pohdintaa tulevien penkkareiden asusta ja penkkareiden suunnittelua muutenkin. 

Oon saanu olla tammikuun ajan pääasiassa terveenä ja oon siitä kyllä niin ilonen erityisesti tuon joulunajan sairastelun ja muutenkin syksyn kovan sairastelukierteen jälkeen, mutta näköjään tää mun onni ei sitte toistaseks pidempään kantanu. :'D Oon nimittäin tällä hetkellä taas kovassa flunssassa ja se kyllä tuo aivan oman väsymyksensä näihin koulupäiviin ja arkeen muutenkin. Nyt vaan peukut pystyyn että toipuisin taas pian!!

Tän kipeilyn lisäks mun arkea rasittaa just nyt mun kummankin jalan sääriluihin puhjennut tulehdus eli penikkatauti, mikä harmittaa mua kyllä tosi paljon, koska just nyt oikeesti pitäis harjotella tuohon tulevaan turnaukseen, meillä on koulussa tän kolmosvuoden ainoa liikkakurssi meneillään ja muutenkin mulla vaan on just nyt tosi hyvä motivaatio liikkua, esimerkiks säbän parissa ja muidenkin lajien, joissa tulee väkisinki juostua tai ainakin käveltyä reippaasti. Erityisesti juoksu ja hölkkä mutta välillä myös ihan vaan kävely tai paikoillaan oloki  sattuu tällä hetkellä niin kipeesti, että ei oo kovin fiksua rasittaa näitä jalkoja yhtään enempää ku tarve vaatii, joten nyt vaan täytys malttaa mieli ja ottaa iisimmin jonkin aikaa. Sain fysioterapiaan lähetteen, joten toivon että sen ja ja levon avulla saan mun jalat pian takasi kuntoon ja pääsen nauttimaan liikunnasta ilman tätä kovaa ja häiritsevää kipua.

Arki rullaa täällä siis aivan mukavasti eteenpäin, lukuunottamatta noita paria epäonnen sattumusta, ja ollaampa täällä oikeestaan vähän perusarjestakin poikettu, kun vanhemmat lähti ulkomaanreissulle ja minä ja isosisko jäätiin pikkusisarusten kanssa kotiin. Hauskan erilaista arkea, kun ollaan kerrankin näinkin pitkä aika ihan ilman vanhempia! Ollaan touhuttu monenlaista kivaa, mitä ei yleensä välttämättä varsinkaan viikolla tuu tehtyä ja vähän hemmoteltukkin toisiamme, hehe esimerkiks ihanien leipomusten ja herkkujen muodossa. Kelpaa!

Mutta tiiättekö, vaikka just nyt eletäänki sitä aika perusarkea tuttuine kuvioineen, on mulla kuitenki just nyt mahanpohjassa semmonen suuri joukko perhosia, jotka kutkuttaa mua mukavasti, ja tuo mulle semmosen jännittyneeninnostuneen tunteen tulevasta. Jos suunnitelmat pitää kutinsa, mää oon ihan pian ylioppilas, vuosimallia 2017. Löydän itteni kesällä toivottavasti jostain tuolta pääkaupunkiseudulta asumasta kavereideni kanssa ja työskentelemästä jossain kivassa työpaikassa. Tuun toivottavasti kokemaan tänä tulevana vuotena paljon uutta ja tekemään juttuja, joita en oo ikinä ennen tehny, ja ehkä kuvitellutkaan tekeväni. 

Aivan pian mun tulevaisuus on avoimempi ku koskaan aiemmin. Enää ei oo automaattista suuntaa minne lähen vaan annan elämän näyttää mun seuraavan suunnan. Ken tietää mistä itteni vuoden päästä löydän, mutta itse asiassa se ei edes haittaa mua, se siis, etten tiiä missä vaeltelen vaikkapa vuoden päästä. Just nyt se vaan tuntuu niin siistiltä, että kukaan, vähiten mää ite, tiiän missä tuun muutaman kuukauden tai vuoden päästä olemaan. 

Ja just nyt musta vaan tuntuu ihan täällä sydämessä saakka, että oon niin valmis siihen seikkailuun mitä elämällä on mulle tarjota ja oikeesti aion heittäytyä täysillä kohti sitä tuntematonta, sydän avoimena ja mieli uteliaana. Tääältä tullaan elämä!


Kivaa viikkoa kaikille, palaillaan taas toivottavasti pian! <3