Meidän uusi tulokas

... Bena nimeltään. Vaikka Bena saapuki meiän hoiviin vasta noin viikko sitte, tuntuu ainakin musta, niinku se ois ollu meillä aina, nimittäin niin hienosti tää pieni sydäntenvalloittaja on jo ottanu oman paikkansa tässä perheessä.

Alku ei Benalla ollut paras mahdollinen, vaan yhdestä leikkauksestakin tää pikkuinen on jo joutunut selviytymään, mutta silti se on aina jaksanut olla niin reipas ja hieno poika! Toipuminen on sujunut tosi hyvin ja Bena alkaa olla vihdoin jo lähes kunnossa: niin utelias ja energinen pakkaus, mutta samalla tosi hellyydenkipeä ja pohdiskeleva. Se on ehkä maailman paras tunne, kun tää pikkumies kiipeää syliin monta kertaa päivässä ja päättää ottaa päikkärit siinä. <3  (Just tälläkin hetkellä istun lattialla Benan nukkuessa mun sylissä) Tai se, kun tää tyyppi kattoo meitä niin suloisesti pää kallellaan ja ihan selvästi mietiskelee kaikenlaista, se viimestään niiin sulattaa kaikkien sydämet, hah. :-D Vaikka jotenki musta tuntuu kyllä, että jokaikisen tyypin sydän, joka vaan on saanut vierestä Benan elämää seurata, on sulanu aikoja sitten muutenkin, ihan ensitapaamisella jo. 

Vaikka koiranpentu tuokin tosi paljon työtä ja huolehtimista, koska Benakin on vielä niiin vauva, eikä kaikki muutenkaan oo aina koiran kanssa niin ruusuilla tanssimista, niin kyllä tää siitäkin huolimatta antaa meille niin paljon enemmän ku ottaa. Se vaan on niin palkitsevaa ja huippua, kun saa olla tuommosen söpöliinin kanssa tekemisissä joka päivä ja nähdä, miten toinen kasvaa ja oppii kokoajan jotain uutta. Meidän pikkuinen jäbä. <3