Leikittelee kasvoillani tuulen
hento huokaus
Nuo säteet auringon viimeiset
valollaan peittää varjot pois
Vaan taas yötä kohti edetään
tuuli yltyy, raivoaa
sinne tänne heittelee
tuota pientä kulkijaa
myös pimeys täysin yllättää
valon vuorostaan voittaa varjoillaan
ja niin pelkään suurta voimaa sen
tikareja selkääni heittävän
pelkään sydämeni kovettuvan
pikkuhiljaa sulkeutuvan
Mutta joka hetki tiedän sen, ei epätoivo sydämeeni valtaa saa
kun rinnallani kuljet mun
kun tunnen sun
sen otteen kovin lämpöisen
tiukan, turvallisen
Ja kun kohtaan katseesi luottavan
sydämesi rakkautta viestivän
en tunne surua, ikävää,
en pelkää enää pimeää.
- Sini
ps. Ois kiva kuulla, haluaisitteko te jatkossaki lukea sillon tällön näitä mun omia runoja tai tekstejä ja muutenkin, mitä fiiliksiä ja ajatuksia nuo tekstit teissä herättää, palautetta nimittäin ois huippua saada! Niin ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :-)
Todellaki lisää näitä! ❤️ Tykkään tosi paljo. Novellit ois kans tosi jees!
VastaaPoista<3 ihana kuulla että tykkäät! Kiitos sulle kommentista Mattis! :)
PoistaJoo sun ite kirjottamia! En oo ite niin runojen ystävä mut ite tehtyjä on kiva lukea. Ja semmoset pitemmät tekstit ois kivoja, niinku kerran julkasit yhen tosi hyvän tekstin sulta (en muista nimeä:D) ! Oot taitava kirjottaja :)
VastaaPoistaMukava kuulla, että tykkäät! Kiitos paljon, tommonen palaute tuntuu aina tosi hyvältä! :)
PoistaHaluun lisää! Ihana runo♡
VastaaPoistaKiva postaus! Ja hyvä tuo runo! 😊
VastaaPoistaKiitti Ellu! 😊
PoistaLisää!
VastaaPoista:)
Poista