torstai 10. marraskuuta 2016

En pelkää enää pimeää



Leikittelee kasvoillani tuulen
hento huokaus
Nuo säteet auringon viimeiset
valollaan peittää varjot pois

Vaan taas yötä kohti edetään
tuuli yltyy, raivoaa
sinne tänne heittelee
tuota pientä kulkijaa
myös pimeys täysin yllättää
valon vuorostaan voittaa varjoillaan
ja niin pelkään suurta voimaa sen 
tikareja selkääni heittävän
pelkään sydämeni kovettuvan
pikkuhiljaa sulkeutuvan

Mutta joka hetki tiedän sen, ei epätoivo sydämeeni valtaa saa
kun rinnallani kuljet mun
kun tunnen sun
sen otteen kovin lämpöisen
tiukan, turvallisen

Ja kun kohtaan katseesi luottavan
sydämesi rakkautta viestivän
en tunne surua, ikävää,
en pelkää enää pimeää. 

- Sini

 ps. Ois kiva kuulla, haluaisitteko te jatkossaki lukea sillon tällön näitä mun omia runoja tai tekstejä ja muutenkin, mitä fiiliksiä ja ajatuksia nuo tekstit teissä herättää, palautetta nimittäin ois huippua saada! Niin ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :-)

10 kommenttia:

  1. Todellaki lisää näitä! ❤️ Tykkään tosi paljo. Novellit ois kans tosi jees!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 ihana kuulla että tykkäät! Kiitos sulle kommentista Mattis! :)

      Poista
  2. Joo sun ite kirjottamia! En oo ite niin runojen ystävä mut ite tehtyjä on kiva lukea. Ja semmoset pitemmät tekstit ois kivoja, niinku kerran julkasit yhen tosi hyvän tekstin sulta (en muista nimeä:D) ! Oot taitava kirjottaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että tykkäät! Kiitos paljon, tommonen palaute tuntuu aina tosi hyvältä! :)

      Poista
  3. Haluun lisää! Ihana runo♡

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus! Ja hyvä tuo runo! 😊

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!❤