18-vuotias

Tänään ois sitte vihdoin se päivä, kun tää tyttö täyttää 18-vuotta! Tuntuu ihan hullulta edes ajatella koko asiaa, niinku oikeesti mihin nää vuodet on taas vieriny.. :-D Fiilis on mitä mainion, sillä onhan tätä ootettu ku kuuta nousevaa jo pidemmän aikaa. Ei sillä, että ajattelisin tän 18-vuoden rajapyykin saavutettuani muuttuvan jotenkin yhtäkkiä niiin aikuiseksi tai että muutenkaan mitään hirveen kummallistaihmeellistäerikoista tapahtuis, mutta täytyy myöntää, että onhan tää nyt aika siistiä! Hei, oon Sini ja oon vihdoin 18-vuotta. Siis kuulitteko,  k-a-h-d-e-k-s-a-n-t-o-i-s-t-a  vuotta! x) Oon muutenki ihan superinnoissani, koska synttärit on vaan joka vuosi niiiin kivat ja ootanki niitä aina yleensäkki ihan tosi paljon. Synttäripäivinä kaikki on semmosta erityistä ja siistiä ja sitä saa leikkiä niin prinsessaa, hah.

.. mutta jos nyt näin synttäripäivän kunniaksi palataan tässä vaiheessa vähä ajassa taaksepäin ja mietitään pikkasen syvällisemmin sitä, miten tähän päivään ollaan saavuttu ja mitä menneisyydessä on tapahtunut, niin täytyy myöntää, että ihan huikeestihan tässä mun syntymästä tähän päivään saakka on asioita tapahtunut ja kokemuksia kertynyt, vaikkei ikämittarissa kuitenkaan tuon enempää vuosia vielä ookkaan. Välillä tuntuu itestäki ihan hullulta, miten tähän ikään mennessä voikaan kokea, nähdä ja oppia niin paljon asioita. Voin kuitenki jo tässä vaiheessa sanoa ihan suoraa sydämestäni, että päivääkään en mun elämästä vaihtais pois.

 Kaikki ne mun elämässä olleet vaikeat ajat ja haasteet joita oon kohdannu on kasvattanut mua ihmisenä ja vahvistanu ihan älyttömästi. Ja toisaalta taas, kaikki ne hyvät ajat ja asiat on tuonu mun elämään niin valtavasti valoa, rakkautta, lämpöä ja onnellisuutta. Jokainen hetki ja päivä on yhdessä rakentanut musta tämän Sinin, joka tänä päivänä oon. Vaikka aina ei jaksakkaan tai pystykkään aatteleen ite siinä tilanteessa että "tästä kokemuksesta mää tuun olemaan kiitollinen joskus tulevaisuudessa" tai ylipäätään uskomaan siihen, että sitä asiaa, mikä sillä hetkellä vastustaa tai tuntuu vaikeelta, oppis oikeesti tarkasteleen myöhemmin myös valoisalta puolelta ja ymmärtämään sen tarkotuksen, voin taas käsi sydämellä kertoa, että just nyt mää oon ihan hirveen kiitollinen siitä ihan kaikesta, mitä oon tähän päivään mennessä saanut kokea, nähdä ja oppia. Oikeesti, ihan tositosi kiitollinen.

Oppimisesta puheen ollen, mua jaksaa edelleenki hämmästyttää myös se, miten yhä edelleenki opin itestäni uusia asioita ihan jatkuvasti. Se on samaan aikaan melko hämmentävää mutta kuitenki ihan tosi siistiä. Mitä pidemmälle aika on kulunu, sitä enemmän oon saanu löytää itestäni uusia puolia, semmosiaki, joita en ois koskaan oikeesti uskonu itessäni olevan. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän mää myös opin itteni lisäksi muista ihmisistä. Omasta ittestään ja muista ihmisistä oppimisen lisäks opin joka päivä elämästä jotain uutta. Opin virheistäni, opin muilta ihmisiltä, opin ihan vaan elämällä. Ja tää asioiden oppiminen muokkaa mua jatkuvasti jollakin tapa uudenlaiseksi ihmiseksi.

 Uskallan tosin väittää, että tuolla syvällä sisimmässä oon yhä se sama pieni Sini, joka oon syntymästä lähtien ollut, mutta sen ympärille on kertynyt paljon asioita, ominaisuuksia ja käyttäytymismalleja, jotka näkyy mussa tänä päivänä vahvasti ja monella tapaa ohjaa mua eteenpäin. Ja se on musta tosi arvokas ja tärkee juttu, siis se, että mää voin jatkuvasti kehittää itteäni. Enkä nyt tarkota sitä, että kehittäisin itteäni ulkonäöllisesti tai lisäämällä jotain matematiikan tai terveystiedon tietoja päähäni, vaan nimenomaan sitä oman ittensä ja käytöksensä kehittämistä. Itteäni kehittämällä voin päästää tietyistä peloista ja ahdistuksista irti, voin antaa ittestäni enemmän muille tai toisaalta saada muista irti enemmän. Itteäni kehittämällä voin kyetä muuttamaan semmosia vahingoittavia ajatusmalleja tai käyttäytymistä, joista on joko itelle tai muille ihmisille haittaa tai toisaalta kyetä aiempaa paremmin hyväksymään ittensä semmosena ku on sekä olemaan armollisempi itelleen. Ja just tää ittensä kehittäminen saa ainakin mulla itelläni toisinaan aikaan semmosia yllättäviä havahtumisia joissain tietyissä tilanteissa, kun yhtäkkiä vaan tajuaa, että se oma käyttäytyminen tai ajattelutapa on aivan oikeesti muuttunut ihan tosi paljo, sinne parempaan suuntaan. Sinne suuntaan, mikä tuo itelle hyvää oloa ja mikä vaan tuntuu itestä oikeelta.

Joka päivä mun mielessä muotoutuu entistä paremmin se kuva itestäni. Päivä päivältä kysymyksiin "Kuka mää oikeesti oon? Minne kuulun ja missä on mun paikka?" on helpompi löytää vastaus ja selittää se niin itelleen ku muillekin. Tai jos sitä suoraa vastausta ei löydykkään, kykenen kuitenkin rakentamaan sitä jonkinlaista runkoa tuolle kaikille ja oikeesti pohtimaan ja ettimään sitä omaa identiteettiä. Totta kai toisaalta just tässä iässä ku tulevaisuus on niin avoinna ja muutosten tuulet puhaltaa oikeen voimalla, tulee usein semmonen olo, että apua, oon kyllä ihan hukassa enkä tiiä kuka oon, mitä haluan tai minne kuulun. Mutta kuitenkin, se kokonaiskuva tästä kaikesta on alkanu muotoutumaan ja vahvistumaan päivä päivältä eheämmäksi. 

Jos multa kysyttäisiin nyt, mitkä asiat koen mun suurimmiksi saavutuksikseni tähän 18-ikävuoteen tultaessa, miettisin ja pohtisin ehkä hetken tätä kysymystä mutta jo pian keksisin vastauksen. Voisin kertoa, että mun suurin saavutus on hyvä koulumenestys tai kivan kesätyöpaikan saaminen. Tai jonkin kilpailun tai turnauksen voitto. Voisin luetella kaikkia niitä materialistisia saavutuksia, joita oon erilaisten tietojen ja taitojen avulla saavuttanut.  Mutta ei, mikään noista ei kuitenkaan ois mun vastaus. Mää nimittäin koen, että ne sydämen asiat joita ei voida rahalla tai maineella saada on ehottomasti mun suurimmat saavutukset tässä elämässä. Mun suurimmat saavutukset on ollut oppia ymmärtämään se, kuinka tärkeää on rakastaa itseään ja hyväksyä niin itsensä ku kaikki muutkin just sellasenaan kun ovat. Kaikista merkittävimmät saavutukset on olleet ne asiat, jotka on edistäneet niin mun itteni ku mun läheistenkin hyvinvointia ja tuoneet tähän maailmaan jotain hyvää. 

Oon kaikista ylpein niistä saavutuksista, joiden avulla oon saanut hymyn jonkun toisen ihmisen kasvoille. Niistä saavutuksista, jotka on vaikuttaneet joko mun omaan tai jonkun muun elämään positiivisesti. Mun suurimmat saavutukset on ne kaikki arvokkaat oivallukset ja pohdinnat, jotka on auttanu mua pääsemään tässä elämässä eteenpäin ja tuonu mulle onnellisuutta. Ne oivallukset ja pohdinnat, jotka on lisännyt mun ymmärrystä, empatiakykyä ja vahvuutta.

Mun elämään, niinku varmasti ihan jokaisen muunki elämään on mahtunut monenlaisia vaiheita. Niin lapsuudessa ku nuoruudessaki oon joutunut kohtaamaan ne omat haasteensa ja kipukohtansa, mutta mikä tärkeintä, kaikesta oon selvinnyt. Oon päättänyt kuljettaa semmosta positiivista asennetta päivästä toiseen mukanani, tilanteessa ku tilanteessa. Se ei tarkota, että mun täytyy olla aina vahva, tai että elämä ois jatkuvasti pelkkää hymyä ja onnenkyyneleitä. Se yksinkertasesti tarkottaa sitä, että pyrin uskomaan lähtökohtasesti elämän hyvyyteen ja kauneuteen. Ku elämä näyttää nurjan puolensa, teen töitä, jotta se kääntäs takas esiin sen kauniimman puolensa. Ku joku asia ei tunnu hyvältä, teen asioita, jotta se lopulta muuttuisi hyväksi. Ku elämä riepottelee puolelta toiselle, saan olla heikko, saan jakaa murheeni muille. Mutta luovuttaa en saa koskaan, aina täytyy löytyä syy nousta takas jaloilleen. Ja siitä asenteesta ja periksiantamattomuudesta  mää oon kyllä itessäni oikeasti ylpeä. "Elämän tie, kyllä kantaa", uskokaa tai älkää.

Ja tiiättekö mitä, mää toivon niin kovin, että tuun jatkossakin oppimaan elämältä yhtä paljon ku tähän mennessä oon saanu oppia. Toivon, että saan kokea tulevaisuudessakin yhtä paljon, yhtä voimakkaasti. Toivon, että tuo sama positiivinen asenne säilyy mun matkassa tulipa eteen sitte mitä tahansa ja että voisin ens vuonnaki vaikkapa just mun synttäripäivänä kertoa teille olevani saavuttanu ja kyenny kehittämään mulle tärkeitä asioita. Toivon, että jatkossaki kykenen näkemään, kokemaan ja nauttimaan niistä elämän pienimmistäkin asioista ja ottamaan rohkeasti ja avoimesti vastaan ne antimet mitä elämällä on mulle tarjota. Ja ehkä tärkeimpänä asiana, mää todella toivon ihan sydämeni pohjasta, että vuodenki, tai oikeestaan vuosien ja vuosikymmentenkin päästä, mulla on hyvä olla. Että mulla ois näin levollinen ja rakastettu olo.

 Sillä just nyt, tänään ja tässä, voin sanoa tuntevani mun sydämessä suurta onnea, iloa, rauhaa ja rakkautta. Mulla on just tässä ja nyt oikeesti hyvä olla.

Hyvää syntymäpäivää, 18-vuotias minä!

ps. Kuvaa 18-vuotiaasta Sinistä saatte ehkäpä enspostauksessa, tänään kun en oo kerennyt kameran eessä lainkaan heilumaan.. :-D Hah, tähän postaukseen pääsi siis nyt vaan noita vanhempia kuvia, mutta etteköhän jatkossa tuu näkemään (aivan riittävästi) miltä tää vuoden vanhempi tyttö sitte näyttääkään.