perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannuksen viettoa ja blogipähkäilyjä

Heippa ja ihan ekaksiki, ihanaa juhannusta kaikille! <3 Mulla on tässä vähä pidennetty viikonloppu meneillään ja nautin tästä kyllä niiiin paljon! Ihanaa, että saa valvoa myöhään, nukkua aamulla tavallista pidempään, nähä ystäviä ja tehä kaikkia kivaa mitä ei viikoilla tuu yleensä tehtyä, varsinkaan nyt ku on töitä. Mulla ei ollu juhannuksen varalle vielä eilenkään oikeestaan mitään suunnitelmia, mutta niin vaan niitä pikku hiljaa tässä päivän edetessä alko kertymään ja olihan mulla loppujen lopuks tosi ihana päivä! Sain pitkästä aikaa mun ystävän Sofian tänne mun luokse ja lähettiin sitte viettämään iltaa laavulle herkullisten eväiden kera. Laavulta ku selvisin kotiin niin lähin vielä toisten ystävieni kans uimaan läheiselle montulle ja ai että oli kivaa käyä ekaa kertaa tälle kesälle uimassa! 

Huomisellekki ois mukavaa ohjelmaa luvassa ku saan muutamia ystäviä tänne mun luokse kylään ja sillä porukalla lähetään sitte mökkeilemään loppuviikonlopuksi. Niiiin kivaa. :-) Kohta puolin pitäs muuten kipittääkki jo nukkumaan että huomenna jaksaa taas touhuilla mukavia, nimittäin havahuin yhtäkkiä siihen, että kello on jo reilusti yli puolen yön, heh! Silmät meinaa olla vähä ristissä ja ajatus takkuaa, mutta minkäs teet ku kirjotuskärpänen purasee ni se on menoa sillon, eikä sitä tekstiä noin vaan puolitiehen jätetä! (Ehkä saan itteni irti tästä koneelta ennen aamunkoittoa, ehkä en..)

Joten siis, ennenku livahan tuonne houkuttelevien vällyjen alle yöunille niin siirrytään sitte vielä tuohon otsikon viittaamaan blogipähkäilyyn. :-D Niinku ootte varmasti huomanneetki, niin tää ei taaskaan oo menny aivan niinku suunnittelin, nimittäin tää postaaminen! Kuvittelin, että ku kesä alkaa niin postauksia satelee tyyliin joka toinen päivä, vähintään kerran kaks viikossa, mutta haaveksi jäi tääkin ajatus. :-D Suoraan sanottuna tässä ei oo edes kyse pelkästään siitä ajanpuutteesta: kyllä mulla ois ollu aikaa kirjotella ja julkasta montaki postausta enemmän ku oon viime aikoina postannu, se voin todellaki myöntää. Muttaku se ajatus blogin parissa touhuilusta ei ookkaan houkutellu niinku yleensä eikä oo ollu semmosta oikeenlaista fiilistä tähän hommaan, niin sikspä ei oo postauksiakaan sitte näkyny. Oon kyllä valehtelematta joka päivä suonut ajatuksen tai toisenkin tälle blogille, mutta siihempä se on sitte jääny. On vaan tuntunu, että ei oo mitään järkevää sanottavaa tai että mikään mielessä oleva postausaihe ei nappaa just sillä hetkellä.. Oisin voinu tehä Helsinginreissusta postausta, samoinku päättäreistä ja yojuhlista, mutta tuntuu, että koska en heti ehtiny ja pystyny niistä kirjottelemaan, niin niitten aika meni jo, eikä ne enään oo niin ajankohtasia, että niistä viittis kirjotella.



Toisaalta, oon kyllä kantapään kautta oppinu sen, että väkisin on ihan turha yrittää saada mitään aikaseks, se nimittäin vie sen vähäisemmänki fiiliksen ja innostuksen. Ja vaikka viime aikoina mun postaaminen onki ollu melko harvaa ja satunnaista, niin voinpa kertoa, että itseasiassa oon just nauttinu tästä (lukuunottamatta semmosia ohimeneviä syyllisyydentunteita blogin laiminlyönnistä) touhusta enemmänku ikinä. Nuo kaikki viime kuukausien postaukset on kirjotettu hyvällä fiiliksellä ja ilman semmosta tunnetta, että nyt on pakko kirjottaa ku kerta viime kerrasta on niin kauan. Tai muutenkaan ilman, että ne postaukset ois raapustettu vaan siks, ku oon tullu luvanneeks jotain julkasta ja ettei lukijat vaan häipyis. 

Jos joskus kuukausia sitte oisin ollu tässä tilanteessa, että bloggausinnostus on hiukkasen piilosilla eikä fiilistä postausten tekoon aina löydy niin paljon ku toivois, oisin luultavasti jo tehny postauksen, jossa kerron pitäväni postaamisesta tauon ja selittelisin muutenki taukoon johtaneita syitä. Luultavasti ilmasisin myös huoleni siitä, lukeekohan tyypit tätä blogia enään tauon jälkeen. Mutta musta tuntuu, että tälläkertaa mulla ei oo mitään tarvetta infota mistään virallisesta tauosta, koska vaikka postaustahti on huomattavasti aiempaa heikompi ja postausten välit saattaa välillä venähtää melko pitkiksiki, en mää aio jäähä millekkään tauolle: mää vaan kirjottelen sillonku semmosta oikeenlaista fiilistä löytyy ja sillonku oikeesti innostaa eikä tarvi väkisin yrittää saaha postausta aikaseks. Joskus postauksia saattaa tulla monta viikossa, joskus taas ei yhtään viikossa tai kahessakaan. Ja kummatkin nää on mulle (ja toivottavasti teillekin) ihan ok.

Vaikka mun blogin kultakausi saattaaki olla jo kaukana takanapäin ja vaikkei lukijamäärät hipois enään niitä aiempia lukemia, niin just nyt on hyvä. Oon vihdoin viimesten kuukausien aikana löytäny sen kultasen keskitien tän blogin kanssa. Vihdoin osaan olla stressaamatta tai murehtimatta  blogiin liittyvistä jutuista ja oikeesti nauttia blogin kirjottamisesta, siis siitä, että mulla on paikka, jonne voin jakaa omia ajatuksiani ja kuviani millon tahansa ja josta saan arvokasta palautetta ja vuorovaikutusta itelleni. En halua kirjottaa mitään postausta vaan siks, että aattelen lukijoitten tykkäävän siitä tai aattelen sen saavan paljon lukijamääriä, vaan ihan vaan siks, että se tuntuu musta hyvältä ja nautin siitä ite ihan oikeesti. Vihdoin oon oivaltanu sen, että tää blogi on ja pysyy, vaikka postauksia ei joka toinen päivä tuliskaan. Kukaan ei tätä harrastusta multa pois vie, ei vaikka aina en niin aktiivinen oiskaan. 

Tää on mun ikioma blogi, josta haluan olla ylpeä joka hetki, siis niinäki aikoina ku postauksia ei järin tiheästi tuu. Tää on paikka, jonne voin palata kuukauden tai kahdenki hiljaiselon jälkeen ja jatkaa siitä mihin viime kerralla jäin, aivan entiseen tapaan. Ilman että mikään on muuttunut. 

Se jos mikä tekee tästä touhusta niin mahtavaa.

7 kommenttia:

  1. Kiva kuulla pohdiskelujasi! Mä tykkäsin erityisesti tokavika-kappaleen kahdesta oivalluksesta. Ne kertovat minulle, että sä olet kasvanut ihmisenä tän blogikirjoittelun myötä, ja mikä onkaan ihmiselle arvokkaampaa, kuin ihmetella, oivaltaa ja kasvaa!

    Mä voisin parilla sanalla valottaa omaa fiilistä täältä lukija-puolelta. Seuraan vain muutamia blogeja säännöllisesti, koska haluan lukea tekstit ajatuksella ja läsnäolevana niin, että ne herättävät ajatuksia ja mahdollisesti myös kommentteja. Jos minun blogilistasta tulisi liian pitkä, niin minulla ei olisi aikaa noin tehdä ja seuraamisesta tulisi ehkä jopa stressaavaa. En pidä siitä fiiliksestä, että vaan käyn parissa minuutissa kattomassa kuvat ja kuulumiset ja kommentoin jotain "ihan kiva"-tyyliin. Uskon, että syvemmästä pohdinnasta ja kommentoinnista on sekä minulle lukijana että myös sinulle kirjoittajana enemmän iloa ja hyötyä.

    Siitä päästäänkin siihen, että viime aikoina minun kommentteja ei ole paljoa täällä näkynyt. Minulla oli hirmu stressaava ja kiireinen touko-kesäkuu. Joten jätin mm. blogien seuraamisen pois, em. syystä - en halunnut lukea tekstejä "väärässä" mielentilassa. Hieman tunnen syyllisyyttä tällaisesta luku-tauosta, koska olen kuitenkin seuraamiini blogeihin säännöllisesti kommentoinut. Sinun blogisi tapauksessa kommentoimattomuudellani ei liene niin suurta merkitystä, koska sinulla on paljon muitakin lukijoita ja kommentoijia täällä.

    Iloista juhannusta myös sinulle! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Antti! Musta on niin kiva, ku saan toisinaan tämmösiä pidempiäki kommentteja, joista oikeesti näkyy, että sitä kyseistä postausta ollaan pohdiskeltu ja se on oikeesti kunnolla luettu. :-)

      Ymmärrän kyllä hyvin tuon, miksi seuraat vaan muutamia blogeja säännöllisesti. Omasta kokemuksestani ku voinki sanoa, että ku seuraa monia blogeja, niin joskus siitä saattaa tulla just enemmänki stressaavaa ku on niin paljon postauksia lukematta ja vieläpä jos haluais jokaiseen jotain kommentoidakki. Ja niimpä, ainakin mää koen tämmöset syvemmät pohdinnat ja kommentit hyväksi ja musta on kiva, ku joku jaksaa panostaa kommentointiin noinkin paljon! :)

      Mukavaa, että päätit avata vähän syitä miksi viime aikoina sun kommentteja ei oo täällä paljo näkyny. Tosi ikävää tommonen stressi ja kiire, mutta hyvä jos nyt on jo helpottanut! Niin ja tervetuloa takaisin mun blogin pariin! :-D

      Poista
    2. Kiitos! Heinäkuussa luen sun lukemattomat jutut :) Ja viime keväältäkin taisi jokunen juttu jäädä lukematta..

      Poista
  2. Mulla on monesti sama, että jos joku viikonloppureissu tms jäi postaamatta, niin myöhemmin tuli semmonen olo, et mitä järkeä enää postata siitä. Oon huomannu, että sillon, ku postaukset tekee oikeesti semmosella fiiliksellä, et nyt tekee mieli kirjottaa, niin sillon bloggaaminen ei oo pakkopullaa. Tietty on kiva, jos on tietynlainen rytmi postauksille, että niitä tulee esim kaks viikossa tai jotain, mutta aina se ei oo kaikista parhain vaihto ehto.

    Ois muuten kiva nähellä sua! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että joku muuki voi samaistua noihin mun ajatuksiin ja fiiliksiin! :) Jep, se säännöllinen postausrytmi varmasti on useille se paras vaihtoehto mut toisille taas passaa paremmin semmonen täysin fiilispohjaan perustuva postaustahti. Mutta hei, suakin ois tosi kiva nähellä, jos vaan oot Tornioon tulossa ni siellähän voitas nähä? <3

      Poista
  3. Aivan ihana sini!! ❤️ Ihana postaus taas.
    Täyttä totta nuo ajatukset, ymmärrän niin lukijan ko bloggaajan näkökulman. Musta tuntuu että sillon ku postaa "aidolla" fiiliksellä ja sillonku se ei mee pakkopullaks ni se on parempi kummallekin - lukijalle ja bloggaajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora!! <3 Huippu kuulla, että sää ymmärrät! Mää oon kyllä kans niin samaa mieltä, että se on kummallekin parempi että postaa silleen fiilispohjalta eikä mitenkään väkisin :)

      Poista

Kiitos kommentista!❤