keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Hyvyys tämän kaiken pahuuden keskellä


Olin tänään aamulla pyöräilemässä kouluun superliukkaalla tiellä ku epäonnekseni mun pyörä lähti yhtäkkiä mun alta ja ennenku kerkesin kissaa sanomaan lensin suoraan selälleni siihen jäiselle asfaltille. Näin, että mua vastaan on kävelemässä semmonen keski-ikänen mies ja ihan eka reaktio mulla oli siellä selälläni maassa maatessa semmonen "voiei apua miten noloa, oliko pakko lentää just ton miehen edessä, vähänkö hävettää.."- tyylinen, mutta ku se mies sitte ystävällisesti pysähty siinä mun kohalla ja alko kyselemään miten kävi ja selviänkö siitä, niin mun mieli kyllä muuttu varsin nopeesti. Sen häpeän ja nolouden tunteen tilalle tuli semmonen tosi hyvä ja kiitollinen mieli. Tällä kertaa selvisin onneks vähillä vammoilla, mutta mitä jos oisin lyöny pääni pahasti ja oisin menettäny vaikka tajuntani? Mitä jos se mies ois kävelly vaan kylmästi ohi eikä ois huomioinu mua lainkaan? - Tuli jotenki hirveen turvallinen ja hyvä olo, ku huomas, että vaikka tässä maailmassa on niin paljon pahuuden valtaamia ihmisiä, niin noita ystävällisiä ja avuliataki ihmisiä onneks löytyy vielä. 

Ja oikeestaan tosta aamusesta kohtaamisesta mulle tuliki idea tähän postaukseen, nimittäin tällä kertaa haluan höpötellä vähä hyvyydestä, muiden auttamisesta ja toisista välittämisestä. Viime aikoina (ja oikeestaan ihan aina ennenkin) on niin maailmalla ku ihan täälä Suomessaki tapahtunu kaikenlaista pahaa, siis semmosia asioita, joista tuntuu pahalta edes lukea mitään ja joista tulee tosi surullinen fiilis. Välillä tuntuu, että kaikkialla on vaan pahuutta tai että niin ainakin iso osa ihmisistä olettaa. Tuntuu, että osa on jo vaipunu semmoseen epätoivoon ja uskoo ihan tosissaan, että ei tässä maailmassa tai maassa oo jälellä enää yhtään hyviä asioita taikka ihmisiä. On vaan köyhyyttä, sotia, nälänhätää, terrorismia, väkivaltaa, pahoja ihmisiä ja sairauksia. Uutiset pursuaa erinäkösistä tragedioista ja suru-uutisista ja sosiaalinen mediakin on pullollaan vihaisia kommentteja, jotka kohdistuu esimerkiks maahanmuuttajiin, Suomen talousvaikeuksiin ja päättäjiin ja ihan vaan kaikkiin asioihin, joihin ihmiset on tyytymättömiä just nyt. 


Ja se harmittaa mua ihan suunnattomasti. Mää tiiän kyllä sen, että tässä maailmassa on ihan hirvittävästi pahaa, mutta mää tiiän myös sen että täältä löytyy myös paljon hyvää. Niistä hyvistä asioista vaan uutisoidaan niin kovin vähän, jos koskaan. Mää tunnen paljon ihmisiä, jotka on erittäin hyväsydämisiä, ja jotka on aina valmiina auttamaan muita ja tekemään hyvää. Oon kohdannu elämäni aikana paljon ihmisiä, jotka on pyyteettömästi auttanu mua kiperissäki tilanteissa, vaikka oon ollu heille ihan tuntematon. Oon saanu kohdata ihmisiä, jotka on osoittanu mulle hymyjä ja ystävällisiä sanoja, vaikka ei olla koskaan aiemmin nähty. Oon saanu seurata vierestä, miten ihmiset tekee hyvää, näyttää välittävänsä ja levittää sitä hyvää ympärilleen. 

Ja se tuntuu musta niin hyvältä! On upeaa huomata, että vaikka tilanne tässä maassa saatika sitte muissakaan maissa ei just nyt oo mikään ihanteellinen, niin niitä ystävällisiä ja hyviä ihmisiä vielä riittää. Ne ihmisten hymyt ja kauniit sanat, lämpimät kohtaamiset ja avuntarjoukset, ne kaikki on lämmittäny mun mieltä niin kovin paljon. Musta tuntuu hyvältä aatella, että se pahuus ei oo saanu valtaa kaikesta. Se ei oo onnistunut syrjäyttämään hyvyyttä, vaikka joskus niin saattaaki epätoivosena sortua aattelemaan. 

Oon todennu monien kohtaamisien jälkeen, että ainakin mulle itelle tulee aina ihan hirveen hyvä mieli ku saan auttaa toisia ihmisiä, olipa ne sitte tuttuja taikka tuntemattomia ja toki myös siitä ilahdun suunnattomasti, jos mua autetaan. Ne vaan tuntuu ihan älyttömän hyvältä, ne kaikki ihan pienenpienetki avunannot. Ja vaikka joskus ainaki mua jännittää mennä toisen, ehkä ihan tuntemattomanki, tyypin luokse tarjoamaan apua, tiiän, että ne pienetkin teot voi olla toiselle korvaamattoman suuria, joten se kannustaa tekemään hyvää, ehkäpä ihan vaan hymyn ja kehun, avunannon ja ystävällisten sanojen tai kuuntelemisen ja tukemisen muodossa. 


"Vihaaminen ei vihaamalla lopu". Meillä ihmisillä on taipumusta vastata niihin huonoihin ja ikäviin uutisiin lietsomalla vaan entisestään sitä vihaa ympärillemme sen sijaan, että ne siihen käytetyt energiat kohistettas asioiden parantamiseen, hyvän levittämiseen ja pahuuden poistamiseen. Asioista valitetaan ja joka puolelta ollaan syyllisiä etsimässä sen pahuuden aiheuttajiks. Ymmärrän kyllä sen, että siihen on niin helppo ite kenenki ajautua, koska en voi kieltää, ettenkö itekki siihen usein sortuis, mutta miettikääpä, miten paremmin jokaikinen meistä vois, jos käytettäs enemmän energiaa siihen hyvyyden levittämiseen, muiden ihmisten auttamiseen, ystävälliseen käytökseen ja välittämiseen? - Näytettäs ihmisille, että he on jokainen tärkeitä riippumatta sukupuolesta tai ihonväristä, asuinpaikasta tai taloustilanteesta. Näytettäs muille hyvää esimerkkiä ja tarjottas vastaantulijoille hymyjä ja iloisia tervehdyksiä. Ojennettas auttava käsi sitä tarvihtevalle ja tehtäs jotain niiden huonojen asioiden parantamiseks.

Mutta. Oon tässä vuosien saatossa myös huomannu sen, miten usein vaan korostetaan meiän suomalaisten "vikoja" ja asioita kärjistetään ihan mahottomasti. Sitä miten kateellisia me suomalaiset ollaan ja sitä, miten me ei osata olla ikinä toisen puolesta vilpittömästi onnellisia. Suomalaiset nyt vaan on niin katkeria tyyppejä, puhuu pahaa toisista seläntakana, ilkeilee ja kettuilee toisilleen, kattoo muita koko ajan pahalla silmällä ja valittaa joka asiasta. Niin ja hei mehän ollaan myös semmosia sisäänpäinkääntyneitä tyyppejä, jotka ei puhua pukaha tuntemattomille I-K-I-N-Ä sanaakaan, ei missään nimessä. Kaveria ei auteta, vaan ollaan ennemminki vahingoniloisia jos toisella menee huonommin ku itellä. Jes, näinhän se meneeki, eikö? - Käääks. EI näin! Eieeiei. Mua harmittaa tämmönen ajattelutapa kans vallan kauheasti. Myönnän, että suurimmassa osassa noista väitteistä on jotain perääkin, mutta ihan kärjistettyjähän nuo on. Meissä suomalaisissakin on niin paljon hyviä tyyppejä, jotka vilpittömästi haluaa toisille hyvää, jotka pistää muut oman edun edelle, jotka hymyillen tarjoutuu muita ihmisiä auttamaan ja jotka oikeesti välittää siitä miten muut ihmiset voi. Ei me olla pahoja. Eikä me haluta levittää pahuutta, eihän?


Voi kun me kaikki ihmiset vaan voitas unohtaa kaikenlaiset kaunat ja kateus toisia kohtaan, kyettäs puhaltamaan yhteen hiileen ja laitettas hyvä kiertämään ihan kunnolla, oikeasti. Opeteltas olemaan muille ihmisille hyviä. Hyväksyttäs jokaikinen semmosenaan ku on, ei kiusattas tai syrjittäs, autettas, neuvottas ja hymyiltäs enemmän. Tehtäs yhessä tästä maailmasta hyvä. Jätettäs se valloilla oleva kyynisyys kokonaan pois ja uskottas oikeesti siihen, että vielä se hyvä voittaa. Koska me oikeesti pystytään siihen. Jos jokainen päättää tehä hyviä tekoja ja pistää hyvän kiertämään, syntyy ihan varmasti huimasti positiivisia vaikutuksia ja ne negatiiviset asiat supistuu ja pikkuhiljaa lähtee katoamaan askel kerrallaan. 

Tehään asioita sen hyvän elämän eteen, opetetaan omille lapsille ja kaikille muillekin, että muiden auttamisen täytyy olla itsestäänselvyys. Opetetaan, että muita täytyy kohdella kunnioittavasti ja rakastavasti. Opetetaan, että jokainen ihminen voi olla ja pohjimmiltaan onki hyvä. Sinä, minä, me, te. Opetetaan, että pahuus täytyy kitkeä pois ja että siihen on keinona hyvät teot. Että me jokaikinen voidaan vaikuttaa siihen, millasta täällä maapallolla on elää. Muistetaan hymyillä, rakastaa, auttaa, nauraa, neuvoa, uskoa, toivoa, unelmoida, hyväksyä, arvostaa. 

Mää uskon, että meistä on siihen. Koska ei kukaan oo syntyessään paha. Ei kukaan oo koskaan läpeensä paha. Meistä jokainen voi levittää hyvää ympärilleen ja meistä jokainen voi tarjoutua auttamaan muita ihmisiä niin arjen askareissa ku suuremmissaki asioissa. Me voidaan parantaa muiden ihmisten päivää ihan pienilläkin eleillä, eikä se oo meiltä iteltä ollenkaan pois. Me voidaan, osataan, pystytään. Ja toivottavasti halutaankin. Koska meillä on siihen mahollisuus. Ja sitä mahollisuutta hyödyksi käyttämällä meistä jokainen voi parantaa niin ittensä ku muidenki elämää. Niin pienillä ja vaivattomillakin teoilla. Ollaanhan hyviä, jooko? 


Ollaanko me suomalaiset ihan toivotonta kansaa vai onko meillä sittenki toivoa? Voiko hyvyys peitota pahuuden? Jos tää teksti herätti sussa jotain ajatuksia, niin heitä ihmeessä kommenttia, kiitos. :) 

14 kommenttia:

  1. tää herätti tällästä ajatusta että: tosi hyvä postaus ja täyttä asiaa! oon samaa mieltä!!:) en osaa muuta kommentoida koska tää o nii hyvää tekstiä!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Laura, oot ihana! <3 :-D Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Tosi hyvä teksti! Tuosa oli nii paljo juttuja joista aattelen niiin samallai! :)

    VastaaPoista
  3. Vau..kuin hyvä teksti! Tykkäsin tosi paljon. Täähän ois valmis puheeksi jonnekki!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihana kommentti!! :-D Kiitos paljon. <3

      Poista
  4. sulla on kyllä kirjotus niin hallussa, näitä tekstejä on aina niin ihana lukea. <3
    Lähes identtisiä ajatuksia täällä tästä aiheesta, ei kaikki oo vaan huonoa, on paljonpaljon hyvääkin! :)

    VastaaPoista
  5. Apua aivan ihana postaus! Täälläki yks niiin samaa mieltä kaikesta :)

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana tää koko postaus! Totta puhut tyttönen. Kumpa voitas nähä jo<3

    VastaaPoista
  7. Voi Sini, tosi tosi tärkeä ja hyvä postaus! On niin tärkeä nähdä myöski hyvyyttä, vaikka se on tänä aikana oikeasti vähissä. Kuitenkin, sitä on, joten se on mainitsemisen arvoista. :) Tosi kauniita kuvia! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!❤