Ajatusten virtaa

Tiiättekö, joskus on vaan semmonen fiilis, että tekee mieli kirjottaa kirjottaa ja vielä vähä lisää kirjottaa omia ajatuksia ja pohdintoja senkummempia suunnittelematta tai edes aihealuetta rajaamatta. Ku tekee mieli vaan kirjottaa mitä päähän pälkähtää, vaikka tekstistä ei ehkä parasta laadultaan tuliskaan ja vaikkei sen punasen langan tavottaminen tekstistä niin helppoa oiskaan. Se vaan on niin kivaa pohdiskella asioita ja pukea niitä ajatuksia sanoiksi kirjottamisen muodossa! 

Nyt mulla on semmonen fiilis, joten aattelin jakaa teille pienen palasen mun ylöskirjottamista pohdinnoista. Vähän erilaista postausta ko yleensä, toivottavasti pidätte!

"Välillä on hyvä pysähtyä paikoilleen kaiken kiireenkin keskellä, sulkea silmät, tehä olo mukavaksi ja nauttia ihan vaan siitä hetkestä. Täytyy muistaa elää hetkessä, kulkea sydän ja silmät avoinna kaikelle hyvälle ja uusille kokemuksille päivästä toiseen.  Joskus on hyvä rohkaista ittensä ottamaan askel tutusta ja turvallisesta poispäin, kohti uutta ja tuntematonta. 

Olipa se muutos sitte pieni taikka suuri. Uuden koulun alottaminen, sellasiin sosiaalisiin tilanteisiin menemistä joihin ei ennen rohkeus oo riittäny tai joissa ei vaan muuten oo ennen sattunu käymään, uuden harrastuksen alottaminen, jonkin vanhan elämässä olevan asian/ihmisen irtipäästäminen, taaksejättäminen, tai ihan vaikka jotkin arkipäivän tilanteet, joissa täytyy päättää meneekö tutun ja turvallisen vai uuden ja arvoituksellisen kaavan mukaan.

 Ei kukaan voi luvata, että se uus tie on just sun tie tai mutkaton tie kaikkine kuoppineen ja kivineen, mutta sen tiiän, että yrittämättä en minä tai kukaan muukaan tuu koskaan saavuttamaan mitään päämääriämme ja haaveitamme. Joskus täytyy ensin kulkea sitä väärää tietä, eksyä ja sitte palata takaisinki lähtöruutuun. Ja vaikka se tuntuuki sillon kokemishetkellä niin kurjalta, tuo nuo harhaankulkemisetki meille lisää elämänkokemusta ja oppia siitä sun tästä. Niin, ja kokeilujen kautta se oma tieki sitte lopulta löytyy. Se jos mikä, on palkitsevaa.

Me ihmiset ruukataan käyttää liikaa aikaa asioiden murehtimiseen ja stressaamiseen, sensijaan että tehtäs asioita joista nautitaan, elettäs elämää rennosti ja hyvinvoivasti. Me käytetään ihan liikaa energiaa negatiivisten asioiden vatvomiseen, me annetaan liikaa valtaa stressille ja murehtimiselle, me ei uskalleta luottaa siihen, että kyllä se elämä pysyy raiteillaan vaikka vähä otettaan hellittäiski. Vaikka kaikesta ei suoriutuiskaan niin hyvin ja vaikkei kaikkea suunnitteliskaan aina valmiiks. Oon ite huomannu, että sanonta "kaikki järjestyy ajallaan" pitää niiin paikkaansa. Vaikkei siltä aina ja kriittisimmällä hetkellä tuntuiskaan. Asiat siis tuppaa järjestymään parhainpäin ilman jatkuvaa huolehtimistaki, joten sitä vaan pitäs oppia luottamaan siihen, eikä vaipua epätoivon valtaan ku asiat ei heti meekkään niinku pitäs.

Mää ite uskon siihen, että kaikella on tarkotuksensa ja että asiat järjestyy kyllä ajan kanssa. Elämässä on ylä- ja alamäkiä, ja kummatkin niistä on korvaamattomia meille. Ne opettaa, kouluttaa, hellii, patistaa eteenpäin, kasvattaa, kohtelee välillä huonosti mutta toisinaan taas erittäin hellästi ja hyvin. Se on sitä elämää. Se tekee elämästä elämisen arvosta."

Semmosia mietteitä tälläkertaa, vähä vastapainoa peruskuulumisille. Voisin joskus toisteki tehä tämäntyyppisen postauksen, koska tätä oli oikeesti kiva tehä ja tekstiä synty melkeenku itestään! Jos teillä on ideoita mielipidepostausten aiheiksi, niin heitelkääpä ihmeessä, semmosiaki vois kyllä olla mukava toteuttaa. :-)

Nyt meen viettämään rentouttavaa sunnuntai-iltaa kera Tuntematon sotilas- kirjan ja irtokarkkien. Nam. Viettäkäähän teki ihana päivä ja tsemppiä alkavaan viikkoon!