maanantai 1. kesäkuuta 2015

Päättärit


Noniin, vihdoin pääsen laittamaan nää päättäripäivän kuvat tänne blogiinki. Tuo koko päivä oli oikeesti niin ihana, tai no, semmonen kamalaihana. Ehkä sana tunteikas kuvaa kuitenki parhaiten tuota päivää. Jokaikinen vuosi, sama oonko ollu lähössä ala-asteelta tai yläasteelta pois, vai oonko pysyny ihan samassa opiskelupaikassa seuraavanki vuoden, niinku tälläkikertaa teen eli jatkan lukiota kakkoselle, tuntuu tuo viimenen päivä niiin haikialta. Tämmönen erityisherkkä ku oon, niin erityisesti eka lomapäivä menee kyllä aivan täysin ikävöidessä kaikkia ihania tyyppejä, niin oppilaita ku opettajiaki. Ekana päivänä ei siis tää tyttö lomasta riemuitse, ei sitte laisinkaan! Kai sielä on muitaki jotka ikävöi näin kovasti, etten oo ihan ainoa? :-D Haha tästä onki tullu jo ihan jokavuotinen perinne, näin kesäloman alotukseksi. Onneks nyt ollaan jo reilusti voiton puolella tuosta ikävästä ja haikeudesta, ja nyt pystyy jo oikeesti nauttimaan lomasta. Niin ja selaamaan näitä kuvia läpi ilman sen suurempia tunteenpurkauksia.. Nyt se munki lomafiilis sitte tuttuun tapaan on kovasti löytymässä, onhan jo kohta kolmas lomapäivä alkamassa.




Lauantai-aamuna mulla oli melkoset kriisit niin mekon ku hiustenki kans. Tuskailin mekon päälläpysymisen kans ja hiuksia ei ollu kukaan laittamassa mitenkään. Noh, itehhän toki oisin voinu ne jotenki laittaa, mutta eheh en viittiny riskeerata. Se lopputulos ko ois saattanu olla aivan katastrofaalinen x) Loppujenlopuks siinä kaiken kiireen keskellä kuitenki kerettiin jopa pari kuvaaki käyä ottamassa pikkusiskon kanssa, joten ihan positiivisella mielellä pääsin kuitenki kotoa lähtemään. :-D

Niin, ja muutenki ihana Erika laitto mulle hiukset kii sitte koululla, että eipä tarvinnu niitäkään jäähä sitte murehtimaan. Vaikka täytyy kyllä myöntää, etten mää muutenkaan ois päivääni pilannut huonosti olevien hiusten tai mekkostressin takia, pikkujuttuja pikkujuttuja. Mutta saanen vielä jatkaa edellisestä aiheesta vähä; voi vitsit, tuo rakas tyttönen siis myös uhras yöuniansa mun vuoksi ja heräs aiemminku oli aikonu, ihan vaan tullakseen mun seuraksi kirkkoon, etten ois sielä yksin joutunu olemaan.  Vaau, arvostan! Omistatteko teki yhtä ihania ystäviä ko mää? Tuntuu, että viimeaikoina nää postaukset on jokainen jollakin tapaa koskettanu mun ihania ystäviä, mutta minkäs sille voin että he tosiaan on niin suuressa roolissa mun elämää, että pakkohan mun on heistä höpötellä tännekki :-D .. Mutta siis, fiilikset oli jo aamusta lähtien loistavat. Aurinko porotti kivasti ja puheensorina valtas koko kirkon pihan. Tuli niin elävästi mieleen omat ysiluokan päättärit, voi näitä muistoja:')





Mulla oli kyllä erittäin hyvät fiilikset koko tuon päättäripäivän, mitä nyt välillä (kröhöm.. joka välissä) vähä herkisteltiin sielä tyyppejen kanssa. Millonhan meistä on oikeesti tullu näin herkkiä, apua, välillä alko ihan itteäki naurattamaan ku sielä kyyneleet silmissä halailtiin toisia, vaikka esim. me neljä tyttöä oltiin jo seuraavana päivänä lähössä yhessä reissuun. Haha, tulipahan ainaki kaikille selväksi, että me oikeesti välitetään niistä tyypeistä, jotka meiän lukioelämään ja elämään ylipäätänsä kuuluu. Niin ja osa kyyneleistä me vuodatettiin Erikan kanssa ihan vaan sentakia, koska oltiin niiiin ylpeitä noista kahesta "meiän" tytöstä, jotka stipendejä saivat. Ihanaa, ku voi olla toisen puolesta niin onnellinen ja ilonen. He kyllä todellaki ansaitsi stipendinsä, kumpainenki! Töitä oli tosiaanki sen eteen tehty. Ja olihan se liikuttavaa kattoa niitä uusia ylioppilaitaki ja miettiä, kuinka itekki pian seisoo siinä samalla paikalla, samassa tilanteessa. Niin, ainaki toivottavasti. Jos sinne asti selviää!




Kerta tässä postauksessa aloin jo näin "hempeilemään" niin mennäämpä sitte samalla linjalla loppuun saakka. Niinku aiemmassa postauksessa sanoin, niin lukio on tuonu mun elämään myös täysin uusia tuttavuuksia. Ja yks heistä on Kati, tää valkopukunen kaunotar, joka on vallannu oman paikkansa mun sydämestä. Erityisesti näinä viimesinä kouluviikkoina meillä on alkanu synkkaamaan aivan erityisen hyvin, ja on tullu juteltu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jihuu, meitä myös yhistää rakkaus futista kohtaan ja kesällä aiotaanki kovasti käyä yhessä pelaamassa&potkimassa palloa.

Yks tuon päättäripäivän kohokohta oli kyllä myös se, ku käytiin kuvaamassa yhteiskuvia noiden tyttöjen kanssa; naurettiin ja poseerattiin ja ihme kyllä jokunen kuva jopa onnistuki aivan kohtalaisesti, heh, huolimatta meiän hassutteluista. ;) Mää ite tykkään tosi paljo semmosista einiinvakavistaki-kuvista, koska ne on jotenki niin ihanan aitoja ja niistä näkyy oikeesti se suuri elämänhalu ja onnellisuus. Te lukijat ootteki onneks jo tottunu niihin, ja hah jos joku ei vielä oo siihen tottunu, niin varmasti ajanmyötä tottuu, koska lupaan, että jatkossaki täälä blogissa tulee sentyyppisiä kuvia näkymään. 




Lauantaina ku olin kotiin asti selvinny, pysähyin monta kertaa mun sängyn laidalle miettimään ja pohdiskelemaan asioita, ja sillon oli semmonen tyhjä ja haikea olo. Mitähän kaikki muut puuhaa just nyt? Eikö mun oikeasti tarvikkaan mennä huomenna kouluun? Saanko siis ihan vaan olla ja päättää aivan ite mitä sitä seuraavaks tekis? Onko mulla edes mitään tekemistä?

Se tunne on menny kuitenki nopeasti, päivässä parissa ohi ja tilalle on tullu semmonen onni ja vapaus. Määhän voin tästä vaikka soittaa ystäville ja pyytää kylään. Tai vaikka lähteä uimaan tai piknikille. Saan mennä ja tulla niinku ite haluan, mikään ei oo enään niin aikataulutettua, tai jos onkin niin saan ite siihen aikatauluun vaikuttaa. Tajusin, että tää lomahan on oikeestikki aivan sairaan huikea juttu. Tätä mää tarvin ihan oikeesti ja tää me kaikki ollaan kyllä ansaittu, ihan varmasti. Tajusin taas, etteivät nuo mun ikävöinnin kohteena olevat tyypit oo katoamassa mun elämästä mihinkään, ei vaikka kesäloma välissä onki. Kesälläki nähään ja syksyllä taas jatketaan opiskelua kera uuden innostuksen ja uusien tuulien. Sitä ei nyt vielä kuitenkaan mietitä, vaan jätetään opiskelujutut täysin unholaan pariks kuukaudeks, ja nautitaan. Nautitaan täysillä tästä kesästä!



Voivitsit, tuo viiminen kuva, ja nuo kaikki muutkin kuvat; täynnä upeita, kauniita naisia, mun ystäviä, mulle niin tärkeitä ja merkittäviä ihmisiä. Oon teistä ja kaikista muistaki ihmisistä niin onnellinen ja kiitollinen. Voin sanoa ihan ääneen; mää oon tosi onnellinen. Just nyt. Uusien sivujen aukeaminen elämässä on tuonut mulle paljon uusia mahollisuuksia ja valintoja. Se tie, mitä mää nyt kuljen, on oikea tie. Mää tunnen sen, ja aion jatkossaki seurata mun sydäntä ja kuunnella sen ääntä. Te kaikki siellä ruutujen toisella puolen, olkaa teki kiitollisia ja onnellisia siitä mitä teillä on. Muistakaa arvostaa teiän elämässä olevia ihmisiä ja kertoa heille kuin upeita he on. Vaikka elämä ei ookkaan aina niin ruusuilla tanssimista, se on kuitenki ainutlaatuista ja niiin palkitsevaa. Elämä antaa meille niin paljo. Muistoja, kokemuksia, iloa&onnea, onnistumisia, hyviä hetkiä, ystäviä ja upeita ihmisiä.


Mutta hups outsoutsouts. Huomasko kukaan että saatoin tässä taas vähä poiketa alkuperäsestä aiheesta? Eikä, voi minua. Eipä ollu eka kerta, eikä kyllä varmaan viiminenkään! Muttaku just nyt mun sydän vaan kertakaikkiaan meinaa pakahtua tästä ilosta ja onnesta, nyt on oikeesti niin huippu fiilis, että noita ajatuksia vaan oli pakko kirjottaa. Tiiättekö, ku tekee mieli vaan ylistää kaikkia tyyppejä, ja sitä elämää itteäänki. Ne ja te tyypit, jotka mun elämässä ootte, te teette musta Sinin, tytön joka jaksaa olla positiivinen, koska on niin upeita ihmisiä ja asioita ympärillä, Sinin joka kykenee näkemään kauniita asioita ympärillä ja joka haluaa uskoa ihmisten hyvyyteen, Sinin, joka on just oma ittensä ja jonka hyvät puolet korostuu ystävien ja läheisten seurassa. Te täydennätte mua ja teette musta kokonaisen. Te ootte koonnut musta pala palalta tämmösen tyypin, ku mää just nyt oon. Kiitos siitä teille.



14 kommenttia:

  1. Ihana postaus taas:') mää pääsin ysiltä lauantaina ja voi sitä itkun määrää. Ikävä on tullut jo koulurakennusta, opettajia ja ihanaa kaveriporukkaa, joka hitsautu yhteen viimesen vuoden aikana. Niinku sullaki, nii mullaki alkaa kuitenki nyt olla jo lomafiilis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljo!:,) Ja oi että, paljon onnea sulle peruskoulun päättymisestä! Tiiän kyllä niin ton ikävän tunteen, mutta onneks ajan kuluessa (ainaki mulla) väisty se ikävä ja päällimäiseks nousi ne kaikki hyvät muistot ja kokemukset mitä nuiden kolmen vuoden aikana olikaan kertynyt. :-) Jee, huippu juttu että sullaki alkaa nyt kuitenki olemaan lomafiilis, eiköhän me kaikki olla ansaittu tää loma :-D

      Poista
  2. Ihania kuvia!<3 Ja parasta kesälomaa sulle!

    VastaaPoista
  3. kaunis sinä, ihanaa kesälomaa!! ps niin iloisia kuvia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja samoin kaunotar! Iloisia kuvia iloisista tytöistä, haha ! :)

      Poista
  4. Upea postaus. Aivan ihania kuvia, täynnä rakkautta jokainen niistä. Teksti oli taas huikeeta luettavaa, meijän rakas ystis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon rakas ystävä♥ Oot huippuihana:') nähdään pian!!

      Poista
  5. Wow! Tosi ihana postaus:)<3 Oli ihana lukee tollasta tekstiä, josta huoku se positiivisuus tänne ruudun toisellekki puolelle!:D:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tosi paljon Mirella!♥ Niin ihana saada tommosta palautetta!:')

      Poista
  6. Aiivan ihania kuvia, ja upean juhlamekon valitsit.

    VastaaPoista
  7. En millään käsitä miten sää jaksat aina olla näin positiivinen ja tyytyväinen elämään! Elämän iloisuus huokuu ja tarttuu itellekki. Alkaa miettimään että kuin elämä on oikeesti elämisen arvosta!:) Osaat kirjottaa niin hyvin että haluaisin itekki osata mut ehkä mulla on joku muu hyvä taito mitä en oo vielä huomannu. Mutta niin ihana postaus sulta taas jälleen kerran!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiei, kiitos niin paljo, niin superihana kommentti.♥ Elämä opettaa ja koettelee, mutta senmyötä ainaki musta on tullu paljo positiivisempi ja semmonen ihminen, joka oikeesti arvostaa elämää ja jokaista uutta päivää tosi paljon. Ei elämä aina oo helppoa, mutta kaikesta selviää kyllä hyvällä asenteella ja taistelutahdolla. On toki mullaki välillä huonoja päiviä, vaikeita aikoja, ärsytystä jostain asiasta yms, mutta en vaan halua semmosista kirjotella tänne, koska se lois semmosta negatiivista ilmapiiriä ja tois muilleki pahaa mieltä, eikä semmosia tekstejä ois kiva itekkään edes kirjottaa.

      Mutta varmasti sulla on useitaki hyviä taitoja, jos et oo vielä niitä huomannu, niin varmasti tuut joku päivä huomaamaan. Kiitos vielä kerran tosta aivan ihanasta kommentista.♥

      Poista

Kiitos kommentista!❤