lauantai 30. toukokuuta 2015

Kesäloma

 Voi hyvänen aika, se ois nyt tosiaan kesäloma. Ei pysty käsittämään sitä kyllä vielä ollenkaan!! Muutama tunti sitte vasta kotiin saavuin ja voi mikä päivä tänään onkaan ollu. Oikia tunteiden vuoristorata, haha. On vuodatettu kyyneliä aivan mahottomasti ja hyvästelty rakkaita ihmisiä. On hymyilty ja naurettu kera hyvän seuran ja liikututtu ihanista puheista yojuhlassa. On nautittu jäätelöä kauniissa auringonpaisteessa ja muisteltu mennyttä lukuvuotta. Nyt on päällimäisenä mielessä haikeus ja ikävä, mutta kunhan tässä vähäaikaa aika kuluu, niin varmasti tulee semmonen tosi vapaa ja ilonen fiilis. 

Mulla ku tahtoo aina nää ekat kesälomapäivät mennä vähä ikävöidessä ja haikaillessa, koska onhan se nyt kuitenki melko suuri muutos, ku yhtäkkiä ei enää nääkkään tärkeitä ihmisiä joka päivä, ja osa lähtee pysyvästikki eri teitä kulkemaan. Noh, haikaillaan ja ikävöidään nyt taas ihan urakalla nää ekat päivät ja sitte vasta aletaan nauttimaan&filistelemään kesälomasta, koska kyllähän tässä on aikaa vaikka millä mitalla hah.


Mitä mun ensimmäinen lukiovuosi on sitte sisällään pitänyt? - Niin paljon asioita, niiiiin paljon. Tää vuosi on nimittäin ollu yks mun hienoimmista ja opettavaisimmista vuosista ikinä. Jotain niin upeaa ja ainutlaatuista. Enkä nyt vaan puhu pelkästään opiskelusta, vaan ihmisistä joita oon lukion takia elämääni saanut, muutoksista joita lukiovuoden aikana mussa on tapahtunut, oikeestaan kaikesta mitä mun elämässä on tämän ensimmäisen lukiovuoden aikana tapahtunu.

Ehkä kaikista merkittävin juttu, jonka lukioelämältä oon saanu, on just tuo ihanien ihmisten ilmaantuminen mun elämään. Löysin mun rinnalle kulkemaan kolme aivan ihanaa ihmistä, ystäviä, joita ilman en vaan pärjäis. Nuo kolme tyttöä, jotka muuten oli vielä lukion ekana pävänä mulle lähes täysin tuntemattomia, on muuttanu niin paljo mun elämää. Heidän takia lukionkäynti tuntuu niin paljo helpommalta ja miellyttävämmältä, heidän takia musta on aina ollu tosi mukavaa mennä kouluun. Yhessä ollaan jaettu niin ilot ku surutki, naurettu enemmänkö laki sallii, tuettu toisia vastoinkäymisissä ja muutenki kaikissa päätöksissä, näytetty kuinka paljo oikeesti välitetään toisistamme. Ollaan toteutettu meiän pähkähulluja ideoita, juteltu ihan kaikesta, ollaan aina pystytty olemaan toistemme seurassa omia ittejämme; tunteita ei tarvi piilotella, ei niitä ilon tunteita, eikä myöskään niitä surun tunteita.

Meistä on tullut niin yhtenäinen nelikko. Meitä ei voi mikään mahti tässä maailmassa erottaa, niin mää vakaasti uskon. Ei tommosia ystäviä vaan kertakaikkiaan voi unohtaa. En edes pysty käsittämään, kuinka mun elämään sattukaan tupsahtamaan nuin upeat ihmiset. Tytöt tekee musta kokonaisen, tuo musta mun hyvät puolet esiin ja saa mut hyväksymään itteni just tämmösenä ko oon. Haha, ja tytöt on saanu mut nauramaan enemmänkö koskaan ennen. Että suuresti pahoittelen, jos jollaki on joskus menny hermot lukion käytävillä meiän naurunremakoihin; mutta minkäs sille voin että tytöt on niin hauskoja ja meiän inside läppä on parasta x)


Mutta mikä parasta, vaikka meistä onki tullu tosi tiivis nelikko, me ei todellakaan olla eristäydytty muista, vaan oon tutustunu moniin muihinki tyyppeihin ja kokenu muidenki ihanien ihmisten kanssa upeita hetkiä. Voin viettää aikaa myös niiden ennestäänki tuntemieni ystävien ja kavereiden kanssa niin paljoko vaan haluan. Oon myös päässy tekemään lähempää tuttavuutta nuiden "isompienki" lukiolaisten kans. Jee, kivaa. :-)


Ja voiettä. Ei sovi myöskään unohtaa opettajia, jotka vaikuttaa mulla itellä ainaki tosi paljo motivaatioon ja opiskelun miellyttävyyteen. Osasta opettajasta on tullu mulle niinki tärkeitä, että tulee oikeesti heitä tosi ikävä kesän aikana. He on innostanu mua opiskeleen ja omalla positiivisella asenteellaan tuonu hyvää ilmapiiriä kouluyhteisöön. On jaksettu kannustaa ja tsempata, ja huolehtia ihan oppilaiden kuulumisistaki ja hyvinvoinnista. Haha, niin ja erityisesti tuo meiän iki-ihana liikkaryhmä ja liikkatunnit pääsee kyllä kärkipäähän mun ikävöintilistalla. Meiän liikunnanopettaja on aivan upea ihminen ja ne tunnit oli aina niin kivoja, että valehtelematta aloin jo edellisiltana oottaa innoissaan seuraavan päivän tuntia. Nyyh, ikävä tulee tätä positiivisuutta huokuvaa lemppariopettajaa ja koko ihanaa liikunnanryhmää.



Tämän ekan lukiovuoden kuluessa oon oppinu tuntemaan itteäni niin paljo paremmin. Oon huomannu itessä uusia puolia ja löytäny mun vahvuuksia ja myös niitä heikkouksia. Oon oppinu ymmärtämään ja tulkihtemaan paremmin omia tunteita ja ajatuksia ja oon kasvanu henkisesti tosi paljo. Oon oppinu olemaan vähempäänki tyytyväinen, ja nykyään mun motto onki, että ku parhaansa tekee niin se riittää, sama mikä lopputulos sitte onkaan.

Ihme kyllä, lukiovuosi on myös tehny musta paljo rohkeamman ja itsevarmemman. Niin, vaikka ennen lukuvuoden alkua olinki täysin varma ettei musta rohkeampaa saa mitenkään taiottua. En todellakaan siis vieläkään oo mikään rohkea, ja edelleen jännitän ja pelkään esiintymistä+ jotkut sosiaaliset tilanteet kans yhä jänskättää, mutta oon kuitenki huimasti rohkastunu joissaki asioissa. Esimerkkinä vaikka se, ku siirryin pitkästä matikasta lyhyeen matikkaan, eikä siellä ollu ns. ketään mun kaveria, niin mun oli tosi helppo kuitenki mennä juttelemaan niille muille tyypeille ja "sujahtaa" siihen porukkaan mukaan. Myös jos jollekkin einiintutulle-tyypille pitää jotaki käyä kertomassa tai kysymässä, niin se ei oikeestaan vaikeuksia tuota. Toki riippuu vähä henkilöstä kenen juttusilla pitää käyä, mutta ihan yleisesti ottaen ei oo mikään ongelma. Uskallan myös  helposti jutella kaikenlaista niiden einiintuttujen- tyyppejenki kans ja esitelmien pidotkaan ei oo enään niiiiin kamalan pahoja. Heh, vaikka edelleenki inhoan kyllä niitä varsinki jos ne esitelmät pidetään yksin, mutta hengissä oon selvinny kaikista niistä, joten saavutus sekin sinänsä. Ja aion kyllä jatkossaki selvitä niistä hengissä;-)

Oon oppinu, heh oppiaineiden tietojen lisäks, paljon kaikenlaista elämästä; niin ihmissuhteista, itestäni, asioiden tärkeysjärjestyksestä elämässä, ja paljon muusta. Oon oppinu olemaan stressaamatta niin paljo asioita ja osaan ottaa koulunkäynnin jo paljo rennommin ku aluksi. En tarkota, että oisin koulunkäyntiä ihan leikiksi heittäny, vaan että osaan välillä hengähtää, enkä vedä itteäni ihan piippuun koulun takia. Oon oppinu sen, että koulunkäynti voi oikeesti olla tosi hauskaaki. Ku on vaan ne oikiat tyypit ympärillä ja hyvä ilmapiiri lukiossa niin se koulunkäynti on oikeesti tosi lepposta ja kivaa!


Mun ekaan vuoteen mahtuu niin alamäkiä ku ylämäkiäki. Välillä on ollu tosi uuvuttavaa, ku taas välillä asiat on sujunu melekeen ku ruusuilla tanssien, hah. On ollu aikoja ku koulu ei vaan oo jaksanu kiinostaa, mutta on myös onneks ollu aikoja ku innostusta ois riittäny vaikka muille jakaa. Päivä päivältä lukio alko tuntua yhä enemmän mun paikalta ja nyt voisin sanoa sen olevan jo melkeen ku toinen koti mulle, haha :--D Hetkeäkään en oo katunu päätöstäni tulla lukioon. Ja se, että valihin just Sievin lukion, on osottautunu enemmänkö mahtavaks valinnaks. Tuolla lukiossa mun on oikeesti hyvä olla ja musta on ihanaa opiskella paikassa, joka on täynnä tuttuja kasvoja ja toinen toistaan upeampia ihmisiä. Vaikka mää pelkäsinki lukion alottamista paljon, niin oon huomannu tän kuluneen vuoden aikana, että tämän uuden sivun aukaseminen on tuonu mulle paljon uusia mahdollisuuksia ja auttanu mua ottamaan askelia kohti mun unelmia. Voisimpa sanoa eläväni mun elämän parasta aikaa justiinsa nyt.

Hassua kyllä, mää jopa melkeen ootan seuraavaa lukuvuotta. Innolla odottelen, mitä tarjottavaa kakkosvuodella mulle on, ja mitä kaikkea pääsen kokemaan. Nyt vaan täytyy levätä ja rentoutua aivan kunnolla, jotta jaksaa taas opiskella ens lukuvuonna. Oon mää kyllä lomani ansainnu, se täytyy myöntää. 

Semmosia ajatuksia mun ekasta lukiovuodesta. Millanen sun opiskeluvuosi oli ja millasilla fiiliksillä nyt oot? Tästä päivästä on tulossa kuvia sitte myöhemmin ku saan kaikki kuvat itelleni. :-) Siihen asti moimoi&näkemiin! :-)


(Postaus on kirjotettu jo päivällä, mutta vasta nyt pääsin tämän julkasemaan.)





16 kommenttia:

  1. Tää on ihanku mun suusta!! xd vaikka aluks en oikeestaa pelänny mennä lukioon mutta muuten.
    Ihana siis tää ja oli kiva lukee sun mietteitä❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha vähä hauska ku vastaa niin sunki ajatuksia:-D ja kiitos paljon♥

      Poista
  2. Aivan ihanan positiivinen postaus Sini! Nää on niin mukavaa luettavaa :) <3

    VastaaPoista
  3. tosi kiva postais taas!:) mä oon iha samanlainen et ekat päivät menee haikailessa xd varsinkin ysin jälkee olin iha nyyyh en koskaa enää mee ton porukan kans tunnille yms xd ihanaa ku oot löytänyt noin ihanan porukan sieltä, kyllä kaverit vaikuttaa mun kouluunkäyntiim ainaki sikana. meillä kerkes vuoden kans olee ihana ja tiivis nelikko, mikä hajoo kuitenkin nyt kun yks pitää välivuoden ja lähtee opistoon, tulee sit kakkoselle kun me ollaa kolmosella.. amis on tehnyt mutki rohkeemmaks ja esim. tyylin oon löytänyt parhaiten vasta amiksen alus x) hyvillä fiiliksisillä nyt, tänää ois luvas pienille piknikkiä ja semmosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljo! :3 Haha kivako joku muuki haikailee mun kanssa x) ja voi että ne munki ysiluokan päättärit oli jotai niiiin nyyhkyä, haha! Olin aivan ikävissäni vaikka kuinka kauan mutta onneks oon nähny niitä luokkakavereita&opettajia paljo sen ysin loppumisen jälkeenki. :-D Ja nuo ystävät on kyllä niin upeita ja arvostan heitä aivan sikana.♥ Ihana kuulla että teilläki on tommonen nelikko, harmi vaan että se nyt ns. hajoaa:-( no toivottavasti te pysytte silti läheisinä!! Jee huippu ko säki oot löytäny oman tyylin ja tullu rohkeemmaks ! :) Ja kuulostaapa ihanalta puuhalta tuo piknikki sunmuut:3 mullaki on huippu fiilis nyt, autossa istutaan menossa koko nelikon kanssa viettämään kahen heistä yllätyssynttäreitä♡

      Poista
  4. Aivan ihana postaus taas!! <3

    VastaaPoista
  5. Kivan kesäsiä kuvia! :) nyt jo ikävä liikkatunteja ja huippua liikkaopettajaa! <3

    -siskosi, Ellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ellu :) No jep, niimpä<3 Mutta eikö sulla oo muka yhtään mua ikävä, vaikka sielä Suomen toisella puolella olelet;) ? Haha!

      Poista
  6. Oon lukenu tänki aiemmin, mutta nyt vasta pääsen kommentoimaan. Jotenki automaattisesti on halu aina kommentoida siun teksteihin. Voi elämä, jälleen niin yksityiskohtaista ja syvällistä tekstiä, mikä sopii kyllä sun kirjoittamiseen hyvin. On ollu tosi palkitsevaa seurata sun lukiovuotta, ja vaikka eri kouluissa ollaanki, nii yhessä ollaan tätä raskasta vuotta taivallettu. Kyllä se antaa aina huomattavasti enemmän voimaa, ku on hyviä ystäviä. Kirjoitat ystävistäki aina niin kauniisti, lämmöllä. Rakastan tätä tekstiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhat sydäntä sulle, muru!!♥ Mää niin rakastan näitä sun kommentteja; näistä tulee aina niin hyvä mieli ja nää saa huonompanaki päivänä suupielet ylöspäin♥ oot niin kultanen!! Kiitos sulle, jälleen kerran :')

      Poista

Kiitos kommentista!❤